huutokauppa


huutokauppa

Määritelmä toimitus, jossa paikalle saapuneella yleisöllä on mahdollisuus tehdä tarjouksia myytävistä esineistä ja jossa kukin esine myydään korkeimman tarjouksen tehneelle

Selite

Huutokauppa perustuu paljolti tavanomaiseen käytäntöön. Tavallista on se, että huutokaupassa on meklari, joka kehottaa yleisöä tekemään tarjouksia ja ilmoittaa, mikä on kulloinkin korkein hyväksytty tarjous. Meklari johtaa toimitusta kehotuksin ja vasaranlyönnein.

Huutokauppa toimitetaan tavallisesti nostohinnoin. Mahdollista on se, että esineelle on asetettu lähtöhinta. Jos kukaan ei sitä tarjoa, esinettä ei lainkaan myydä. Korkeimman tarjouksen tekijällä on oikeus saada heti tietää tarjouksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä, ellei myyjä ole pidättänyt itselleen miettimisaikaa. Esinettä ei tarvitse korkeimman tarjouksen tehneelle, ellei tähän ole sitouduttu. Huutokauppa voidaan toimittaa myös laskuhuudoin esimerkiksi kilpailutettaessa palveluksen tarjoajia.

Huutokauppaa käytetään nykyisin hyvin erilaisiin tarkoituksiin. Kuolinpesän esineiden myyminen tapahtuu sinänsä samoin säännöin kuin esimerkiksi taide-esineiden huutokauppa. Asetelma on hiukan toinen internetin kautta tapahtuvassa huutokaupassa, jossa huutajat eivät kohtaa toisiaan fyysisesti ja jossa tarjouksentekoajat ovat pitkät. Huutokauppa muistuttaa sopimuksentekotapana tarjouskilpailua. Kummassakin tapauksessa on kyse tarjouksen tekijöiden kilpailuttamisesta. Erona on se, että tarjouskilpailussa tarjouksen tekijät eivät tiedä toistensa tarjouksista.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Heikki Halila

Lähikäsitteet

tarjouspyyntö

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:huutokauppa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:huutokauppa.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →