Määritelmä viittaa valtioneuvostolle, ministeriölle ja muulle viranomaiselle sen yleistoimivaltaan kuuluvaan, joskus erikseen sääntelemättömään toimivaltaan antaa ohjesääntötyyppisiä säädöksiä sisäisen toimintansa järjestelystä

Selite

Lainsäädäntövallan delegoinnin klassiseen problematiikkaan kuuluu se, miten oikeussääntö erotetaan yksittäistapauksia koskevasta määräämis- eli käskyvallasta. Perustuslain 80 § sääntelee vain norminantovaltaa, joskin viranomaisen ja virkamiehen käskyjenkin oikeusperusteen on oltava pääsääntöisesti laissa.

Viranomaisella katsotaan olevan toimivalta antaa suoraan perustuslain nojalla sisäistä rakennettaan koskevia oikeussääntöjä, joilla ei ole sitovia oikeusvaikutuksia suhteessa viranomaisen ulkopuolisiin tahoihin eikä ihmisten oikeuksiin.

Karkeasti säädös- ja määräystenantovallan välistä rajankäyntiä voidaan havainnollistaa klassisella oikeusnormin määritelmällä. Oikeusnormi on soveltamisalaltaan yleinen. Jako toteutuu, jos oikeusnormi määritellään alaltaan yleiseksi, ihmisten käyttäytymistä säänteleväksi, määrämuotoisesti annetuksi ja sanktioiduksi oikeussäännöksi. Määräykset ja käskyt tarkoittavat yksittäisiä henkilöitä tai toimenpiteitä. Määräystenantovaltaa voidaan käyttää myös säädöksen ulkoisin muodoin.

Asetuksilla on tunnusmerkkinä ihmisten oikeusaseman tasoon asti yltävä oikeusvaikutus, kun taas valtioneuvoston, ministeriön ja muun viranomaisen yleismääräysten antamisvalta vaikuttaa vain hallinnon sisällä. Yleismääräykset ja ohjesäännöt on lisäksi erotettava viranomaisten toimivallasta antaa sitovaa vaikutusta vailla olevia yleisohjeita joko omaan hallintoon kohdistettuna tai hyvän hallinnon piiriin kuuluvana neuvontana hallinnon asiakkaille.

Asetusten ja hallinnon sisäisten määräysten järjestelmät eivät ole hierarkkisessa keskinäissuhteessa derogatiivisin vaikutuksin.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Kirjoittaja::Ilkka Saraviita