Oikeustiede:euroalue/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Vuoden 2000 perustuslakia tarkoitteen hallituksen esityksessä perustuslain 93 §:n sekä 95 ja 96 §:n säännökset sidottiin vain Euroopan unionin sopimusjärjestelmään ja sen tarkoittamiin toimielimiin (HE 1/1998 s. 146 ss). Eduskunnan perustuslakivaliokunta lavensin perustuslain säätämisvaiheessa säännöksien tulkintaa: "Valtioneuvosto vastaa perustuslain 93 §:n 2 momentin perusteella Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Valiokunta on perustuslakiesityksestä antamassaan mietinnössä katsonut, että perustuslain 93 §:n 2 momentin ilmaisu Euroopan unionissa tehtävistä päätöksistä kattaa myös unionin toimivaltaan muodollisesti kuulumattomat, mutta unioniasioihin sisällöltään ja vaikutuksiltaan rinnastettavat asiat, jollaisista silloisia Schengenin sopimuksia voitiin pitää esimerkkeinä (PeVM 10/1998 vp, s. 27/I, ks. myös PeVL 49/2001 vp, s. 2/II). Valiokunta on sittemmin katsonut myös unionin rakenteiden ulkopuolella tehdyn Prümin sopimuksen rinnastuvan sisällöltään ja vaikutuksiltaan unioniasioihin (PeVL 56/2006 vp, s. 5/I)" (PeVL 5/2007).

Euroalueen piirissä toteutetut kansallisten budjettien valvontajärjestelyt ja erityyppiset valtiontakaus- ja valtiontakuujärjestelmät sekä muut taloudelliset tukijärjestelmät talouskriisiin joutuneille valtioille on arvioitu valtiosääntöoikeudellisesti mm. eduskunnan budjettivallan näkökulmasta. Tällöin arvioitiin myös sitä, merkitsevätkö ne PeL 94.2 §:n ja 95.2 §:n tarkoittamaa, Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtämistä Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle (mm. PeVL 37/2012). Eduskunnan budjettivallan rajaus eräänlaisena menokehyksenä katsottiin kuitenkin prosenttiosuudeltaan niin pieneksi voimass aoleviin EMU-velvoitteisiin verrattuna, ettei PeL 94.2 ja 95.2 §:n 2/3:n määräenemmistösäännöksen käyttämiselle ollut perustetta.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita