Oikeustiede:budjettikehys/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Kehysbudjetointi on rahankäytön suunnittelun menetelmä, jossa eri ministeriöille valtiontaloudessa ja toimialoille kuntataloudessa osoitetaan määrärahakehys, jonka sisälle niiden pitää sovittaa kaikki menonsa. Kehykset tai raamit turvaavat sen, etteivät ministeriöt ja toimialat ylitä niiden käytettävissä olevien määrärahojen kokonaissummaa. Tämä on keskitetty tapa suunnitella valtion menoja. Sen ensisijaisena tavoitteena on rajoittaa menojen kasvua tai jopa kääntää menot laskuun.

Kehysbudjetointi otettiin Suomessa käyttöön 1990-luvun alussa, osin myös vastauksena silloin alkaneeseen lamaan. Kehysbudjetoinnilla on ollut kaksi merkittävää valtiosääntövaikutusta. Ensinnäkin se on lisännyt valtiovarainministeriön valtaa suhteessa muihin ministeriöihin. Se on toiminut tehokkaasti muun muassa sosiaali-, terveys- ja koulutusmenojen lisäämisen automaattisena rajoittimena riippumatta siitä, kuinka perusteltuja lisäykset jollekin alueelle olisivat.

Toiseksi se on parlamentarismin vaikutuksesta ja asiallisesti, joskaan ei oikeudellisesti, kaventanut eduskunnan päätösvaltaa valtiontaloudesta. Järjestelmä ei ehkä ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen, sillä eduskunnan valtiontalousvalta on perustuslain 7. luvun säännöksin pitkälle dekonstitutionalisoitu talousarvioliitännäisen lainsäädännön piiriin. Kehyspäätökset eivät myöskään ole suoraan oikeusvaikutteisia, vaan poliittisen toimintaohjelman luonteisia. Muodollisesti, joskin epärealistisesti ajatellen kehyspäätökset eivät sido eduskunnan päätösvalta valtion talousarvion yksityiskohdista.

Budjettikehysten järjestelmää on arvioitava myös siltä näkökannalta, että eurokriisin seurauksena Euroopan unionin komission toimivaltaa valvoa euroalueen valtioiden talousarvioita on merkittävästi laajennettu (ks. hallituksen esitys 155/2012 eduskunnalle talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä julkisen talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista, ja siitä annettu perustuslakivaliokunnan lausunto 37/2012 vp.).

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita