Oikeustiede:ansiotulo/laajempi kuvaus

From Tieteen termipankki
Jump to navigation Jump to search

Palaa takaisin käsitesivulle

Ansiotulon lajit. Tärkein ansiotulon laji on työsuhteen perusteella saatu palkka, siihen rinnastettava tulo, eläke ja tällaisen tulon sijaan saatu etuus tai korvaus. Palkan käsite on laaja, sillä palkkaa on kaikenlainen työ- tai virkasuhteessa saatu palkka, palkkio, etuus tai korvaus kokouspalkkio, henkilökohtainen luento- ja esitelmäpalkkio, hallintoelimen jäsenyydestä saatu palkkio, toimitusjohtajan palkkio, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostama palkka sekä luottamustoimesta saatu korvaus. Ansiotuloa voi verovelvolliselle kertyä myös yritystulosta, yhtymän osakkaan tulo osuudesta ja muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta. Tällainen osinko jaetaan osakkeen matemaattisen arvon perusteella pääoma- ja ansiotuloksi. Kokonaan ansiotulona pidetään ns. työpanososinkoa. Tällaisella tarkoitetaan sellaista osinkoa, jonka jakoperusteena on osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Peitellystä osingosta ansiotuloa on 75 prosenttia. Maatilan metsästä tapahtuneen hankintakaupan yhteydessä tehtävän hankintatyön arvo on ansiotuloa. Kun ansiotuloa on kaikki muu kuin varallisuuden kerryttämä tulo, ei ansiotulo aina liity työn tekemiseen. Niinpä esimerkiksi takauksesta (henkilövakuudesta) maksettua provisiota on pidetty ansiotulona.

Verovapaat ansiotulot. Lähtökohtaisesti kaikki ansiotulot ovat veronalaisia. Tuloverolain 87–92 c §:ssä on kuitenkin säädetty eräitä ansiotuloja joko kokonaan tai osittain verovapaiksi. Työtaistelun johdosta työmarkkinajärjestöltä saatava lakkoavustus ei ole veronalaista tuloa, joskin verovapaan avustuksen enimmäismäärä on 16 euroa päivää kohden. Tuloverolain 89 §:ssä verovapaiksi on säädetty luonnontuotetulot kuten esimerkiksi luonnonvaraisten marjojen kerääjän niiden luovutuksesta saama tulo, ellei se ole palkkaa. Tuloverolain 92 §:ssä on lueteltu verovapaat sosiaalietuudet. Yleisesti verovelvollisen veronalaista ansiotuloa on myös ulkomailla tapahtuneesta työskentelystä saatu tulo. Merkittävänä poikkeuksena tähän on kuitenkin ns. kuuden kuukauden sääntö, jonka soveltuessa ulkomaantyötulo ei ole Suomessa veronalaista tuloa.

Luontoisedut ja henkilökuntaetuudet. Työ tai virkasuhteen perusteella työnantajalta muuna kuin rahana saadut edut eli luontoisedut ovat rahapalkan tavoin veronalaista ansiotuloa. Luontoisedut arvostetaan verotuksessa periaatteessa käypään arvoon. Yksityiskohtaiset säännökset tavanomaisimpien luontoisetujen (autoetu, ravintoetu, asuntoetu ja puhelinetu) arvostamisesta sisältyvät Verohallinnon vuosittain antamaan luontoisetujen laskentaperusteita koskevaan päätökseen. Työntekijän työnantajalta saama etuus voi olla verovapaa, jos etuutta voidaan pitää tavanomaisena ja kohtuullisena henkilökuntaetuutena. Tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta arvioitaessa merkityksellisiä seikkoja ovat paitsi edun laatu ja rahallinen arvo myös työnantajien etuuksien antamisessa noudattama käytäntö. Henkilökuntaetuuden verovapauden yleisenä edellytyksenä on lisäksi se, että etuuden tulee olla koko henkilökunnan käytettävissä. Verovapaita henkilökuntaetuuksia ovat mm. työnantajan henkilökunnalleen järjestämä terveydenhuoltopalvelu, tavanomaiset ja kohtuulliset henkilökunta alennukset työnantajan tuottamista tai kaupan pitämistä tavaroista ja palveluista, merkkipäivälahja, joka on saatu muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena ja etu työnantajan järjestämästä virkistys-ja harrastustoiminnasta.

Luonnolliset vähennykset. Ansiotulosta vähennetään tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot. Näin saadaan puhdas ansiotulo. Lähtökohtana on se, että kaikki tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot voidaan vähentää. Menot saadaan yleensä vähentää sen määräisinä, kuin verovelvollinen on ne todella suorittanut. Poikkeuksena tästä ovat asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset. Niiden määrä lasketaan halvimman kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan. Ne saadaan lisäksi vähentää vain omavastuuosuuden ylittävältä osin, ja vähennykselle on myös enimmäismäärä.

Kirjoittaja: Seppo Penttilä