Oikeustiede:ammatillinen koulutus/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Ammatillisen koulutuksen historiaa. Vanhinta koulumuotoista ammatillista opetusta ovat 1700-luvulla antaneet valtion tuella toimineet pellavanviljely-kehruukoulut. Laajemmin ammatillisen opetuksen juuret ovat 1800-luvun alkupuolella, joskin varsinainen ammatillisen koulutuksen laajeneminen tapahtui 1800-luvun loppupuolella. Kuvataiteen, taideteollisuuden ja musiikin opetus ovat samoin 1800-luvulta. Ammatillisen koulutuksen lainsäädännön historia on epäyhtenäinen. Eri alojen koulutus on kuulunut valtion hallinnossa 1970-luvulle saakka asianomaisen ammattiministeriön alaan, kunnes ne koottiin opetushallintoon, ja luotiin edellytykset yhtenäiselle lainsäädännölle.

Ammatillisen koulutuksen tarkoitus. Ammatillisen koulutuksen yksilöä koskeva tavoite on tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintovalmiuksien, ammatillisen kehittymisen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Ammatillisessa koulutuksessa tulee erityisesti ottaa huomioon työ- ja elinkeinoelämän tarpeet.

Ammatillisen koulutuksen rakenteen ydin on ammatillisissa tutkinnoissa, joita on kolmea lajia: ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto. Tutkinto suoritetaan näyttönä aidoissa työtilanteissa ja työprosesseissa. Tällöin selvitetään, miten hyvin opiskelija on saavuttanut tutkinnon perusteissa määritellyn keskeisen ammattitaidon tai osaamisen. Opiskelijalla on oikeus saada opetusta ja ohjausta, jotka tekevät mahdolliseksi opetuksen perusteiden mukaisten tietojen, taitojen ja asenteiden saavuttamisen. Opiskelijalla on oikeus erityiseen tukeen, jos hän oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi tarvitsee pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten tai osaamistavoitteiden saavuttamiseksi. Myös vaativaa erityistä tukea voidaan antaa opiskelijalle.

Ammatillisen koulutuksen järjestäminen ja sisältö. Ammatillisen koulutuksen järjestämiseksi tarvitsee kunta, kuntayhtymä tai yksityinen yhteisö tai säätiö opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän tutkintojen ja koulutuksen järjestämisluvan. Valtio antaa ammatillista koulutusta opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksen perusteella. Opetuksen tulee olla tarpeellista. Järjestämisluvassa määrätään tutkinnot, joita koulutuksen järjestäjällä on oikeus myöntää ja joihin se voi järjestää tutkintokoulutusta ja siinä voidaan määrätä muusta järjestäjän koulutustoiminnasta.

Opetushallitus vahvistaa tutkintojen perusteet. Koulutuksen järjestäjä päättää tutkintokoulutuksen sisällöstä ja toteuttamisesta tutkinnon perusteiden mukaisesti.

Ammatillinen koulutus on julkista. Ammatillisen koulutuksen opetuskielenä on suomi, ruotsi tai saame. Koulutuksen järjestäjä voi olla myös kaksikielinen. Järjestämisluvassa määrätyn opetuskielen lisäksi koulutuksen järjestäjä voi antaa opetusta toisella kotimaisella kielellä, saamenkielellä, romanikielellä, viittomakielellä tai vieraalla kielellä.

Ammatillisen koulutuksen opettajanvalmistusta varten on ammatillisia opettajavalmistuslaitoksia.

Oppisopimus on työsopimuksen erityinen muoto, jonka tarkoituksena on, että oppilas käytännön työtehtävien yhteydessä harjoittaa sekä ammatillisia että tietopuolisia opintoja. Oppisopimus laaditaan työnantajan, oppilaitoksen ja opiskelijan kesken. Opiskelija saa yritykseltä palkan, jonka suuruus useimmiten määritellään työehtosopimuksessa. Koulutussopimus on samantapainen järjestely, joka ei kuitenkaan perustu työsuhteeseen.

Ammatillisen koulutuksen rahoitus perustuu valtion talousarvioon ja kunnan asukaslukuun perustuvaan omarahoitusosuuteen. Rahoituksen perustana on opiskeluvuosi ja rahoitusta painotetaan koulutukseen liittyvillä tekijöillä.

Ammatilliset oppilaitokset ovat historiallisesti olleet laajasti kuntien ja ennen kaikkea kuntayhtymien ylläpitämiä, mutta kasvavassa määrin kunnat ovat perustaneet kokonaan omistamiaan osakeyhtiöitä, jotka järjestävät ammatillista koulutusta. Näin ollen vallitseva muoto on yksityiset yhtiöt. Valtio ylläpitää muutamaa ammatillista oppilaitosta.