Oikeustiede:äitiyssuhde/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Oikeuskehitys. Sen ohessa, että avioliiton ulkopuolella syntyneillä lapsilla (au-lapsilla) ei aiemmin ollut juuri oikeuksia siittäjäänsä nähden, heitä syrjittiin myös suhteessa äitiin: siviilisääty ratkaisi äitiyssuhteen oikeusvaikutukset. Niinpä vuoden 1734 lain mukaan au-lapsella ei ollut perintöoikeutta kummankaan vanhempansa jälkeen, ja täyden perintöoikeuden suhteessa äitiinsä au-lapsi sai vasta vuoden 1922 au-lapsilaissa.

Äitiyssuhteen toteaminen. Periaate, jonka mukaan lapsen synnyttäjä on äiti, todetaan nimenomaisesti uudessa äitiyslaissa (253/2018), 2 §), joka tulee voimaan huhtikuun 1. päivänä 2019. Juridinen äitiyssuhde syntyy välittömästi synnytyksen nojalla siitä riippumatta, onko äiti naimisissa vai ei. Koska synnytys on yleensä yksinkertaisesti selvitettävissä oleva tosiasia, äitiyden todentamista ei Suomen lainsäädännössä ole erikseen otettu huomioon.

Poikkeuksellisesti äitiyssuhde saattaa kuitenkin olla epäselvä. Mahdollista on esimerkiksi, että lapset ovat vaihtuneet synnytyslaitoksella tai salaa synnyttänyt äiti on hylännyt lapsensa. Epäselvissä tapauksissa äitiys on voitu todeta yleisten prosessioikeudellisten periaatteiden pohjalta ajettavalla vahvistuskanteella. On perusteltua katsoa, että näin voidaan edelleen menetellä vuoden 2018 äitiyslain voimaantulosta huolimatta. Äitiyslaissa näet säädetään äitiyden vahvistamisesta ainoastaan hedelmöityshoitojen tapauksessa (ks. jälj.).

Äitiyssuhteen oikeusvaikutukset. Voimassa olevan äitiyssuhteen oikeusvaikutukset eivät – eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta (mm. huolto) – ole sidoksissa siihen, onko äiti naimisissa vai ei. Toisaalta nämä vaikutukset ovat lähtökohtaisesti (jälleen eräin poikkeuksin) samat kuin voimassa olevan isyyssuhteen oikeusvaikutukset.

Uusin oikeuskehitys. Biologian ja lääketieteen kehitys ei vaikuta ainoastaan isyyskysymyksiin. Nykyisin äitiyskään ei biologisena tosiasiana ole välttämättä itsestään selvä. Kun keinohedelmöityksessä käytetään toisen naisen sukusoluja tai naiseen viedään vieraita sukusoluja, lapsi on synnyttäjälleen perimältään vieras. Yhteiskunta joutuu näin ollen ottamaan kantaa siihen, missä olosuhteissa erilaiset hedelmöittämistavat hyväksytään ja mikä on syntyvän lapsen oikeusasema. Kuten edellä on todettu, Suomen lainsäädännössä lähdetään siitä, että synnyttäjä katsotaan aina lapsen juridiseksi äidiksi. Niin sanottu sijaissynnytys ei ole mahdollista edes vastikkeettomana – joskin tällaisissa tapauksissa annetut ulkomaiset ratkaisut voidaan tunnustaa Suomessa tietyin ehdoin.

Toisaalta uusin oikeuskehitys on mullistanut perinteisen syntyperää ja vanhemmuutta koskevan ajattelun. Vuoden 2018 äitiyslaki merkitsee, että lapsella voi olla juridisesti kaksi äitiä. Laissa on näet säännökset lapsen synnyttäneen äidin naispuolisen kumppanin äitiyden vahvistamisesta silloin, kun lapsi on hankittu yhteisesti hedelmöityshoitojen avulla (edellyttäen, ettei tapauksessa synny ristiriitaa voimassa olevaan tai toteamis-/vahvistamiskelpoiseen isyyssuhteeseen nähden, ks. äitiyslaki 3 § 2 mom.). Sitä paitsi rekisteröidyssä parisuhteessa lapsi on voinut – jo ennen uutta äitiyslakia – saada myös toisen äidin perheensisäisen adoption kautta. Lainsäädäntö ei siis enää perustu ajatukselle, että jokaisella on yksi ja vain yksi äiti.

Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila