Oikeustiede:äitiyssuhde/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Oikeuskehitys. Sen ohessa, että avioliiton ulkopuolella syntyneillä lapsilla (au-lapsilla) ei aiemmin ollut juuri oikeuksia siittäjäänsä nähden, heitä syrjittiin myös suhteessa äitiin: siviilisääty ratkaisi äitiyssuhteen oikeusvaikutukset. Niinpä vuoden 1734 lain mukaan au-lapsella ei ollut perintöoikeutta kummankaan vanhempansa jälkeen, ja täyden perintöoikeuden suhteessa äitiinsä au-lapsi sai vasta vuoden 1922 au-lapsilaissa.

Äitiyssuhteen toteaminen. Periaate, jonka mukaan lapsen synnyttäjä on äiti, todetaan nimenomaisesti vuoden 2022 vanhemmuuslaissa (775/2022), 2 §). Juridinen äitiyssuhde syntyy välittömästi synnytyksen nojalla siitä riippumatta, onko äiti naimisissa vai ei.

Poikkeuksellisesti äitiyssuhde saattaa kuitenkin olla epäselvä. Mahdollista on esimerkiksi, että lapset ovat vaihtuneet synnytyslaitoksella tai salaa synnyttänyt äiti on hylännyt lapsensa. Vaikka näitä tilanteita ei ole vanhemmuuslaissa erikseen säännelty, niissä voitaneen turvautua yleisten prosessioikeudellisten periaatteiden pohjalta ajettavaan vahvistuskanteeseen tai tulkita vanhemmuuslainlain säännöksiä laajentavasti.

Äitiyssuhteen oikeusvaikutukset. Voimassa olevan äitiyssuhteen oikeusvaikutukset eivät ole sidoksissa siihen, onko äiti naimisissa vai ei (joskin naimattomana synnyttänyt äiti on yleensä yksinhuoltaja, naimisissa oleva äiti yhteishuoltaja). Toisaalta nämä vaikutukset ovat lähtökohtaisesti (niin ikään eräin poikkeuksin) samat kuin voimassa olevan isyyssuhteen oikeusvaikutukset.

Uusin oikeuskehitys. Biologian ja lääketieteen kehitys ei vaikuta ainoastaan isyyskysymyksiin. Nykyisin äitiyskään ei biologisena tosiasiana ole välttämättä itsestään selvä. Kun keinohedelmöityksessä käytetään toisen naisen sukusoluja tai naiseen viedään vieraita sukusoluja, lapsi on synnyttäjälleen perimältään vieras. Yhteiskunta joutuu näin ollen ottamaan kantaa siihen, missä olosuhteissa erilaiset hedelmöittämistavat hyväksytään ja mikä on syntyvän lapsen oikeusasema. Kuten edellä on todettu, Suomen lainsäädännössä lähdetään siitä, että synnyttäjä katsotaan aina lapsen juridiseksi äidiksi. Niin sanottu sijaissynnytys ei ole mahdollista edes vastikkeettomana – joskin tällaisissa tapauksissa annetut ulkomaiset ratkaisut voidaan tunnustaa Suomessa tietyin ehdoin.

Toisaalta uusin oikeuskehitys on mullistanut perinteisen syntyperää ja vanhemmuutta koskevan ajattelun. Vuoden 2018 äitiyslaissa vahvistettiin periaate, jonka mukaan lapsella voi olla juridisesti kaksi äitiä, ja periaate on voimassa edelleen. Vuoden 2022 vanhemmuuslaki sisältää säännökset lapsen synnyttäneen äidin naispuolisen kumppanin äitiyden vahvistamisesta silloin, kun lapsi on hankittu yhteisesti hedelmöityshoitojen avulla (edellyttäen, ettei tapauksessa synny ristiriitaa voimassa olevaan tai toteamis- tai vahvistamiskelpoiseen isyyssuhteeseen nähden (ks. vanhemmuuslaki 5.2 §). Toisaalta rekisteröidyssä parisuhteessa lapsi on voinut – jo ennen uutta äitiyslakia – saada myös toisen äidin perheensisäisen adoption kautta. Lainsäädäntö ei siis enää perustu ajatukselle, että jokaisella on yksi ja vain yksi äiti.

Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila