Kirjallisuudentutkimus:veda
veda | vedakirjallisuus
| veda | |||
| vedakirjallisuus |
Määritelmä
Intian vanhin uskonnollinen kirjallisuus, hindulaisuuden kaanon
Selite
Vedakirjallisuus (n. 1 500- 500 eKr.) oli alkuaan kokonaan suullista perinnettä joka on säilynyt satoja, ehkä jopa tuhansia vuosia varsin muuttumattomana. Suppen määritelmän mukaan veda tarkoittaa neljää Samhita-tekstiä, joita uhripapit käyttivät käsikirjoinaan: Rgveda (hymnien tieto), Sämaveda (uhrilaulujen tieto), Yajurveda (mumistujen formuloiden tieto) ja Atharvaveda (maagisten korjaavien loitsujen tieto); Rgveda on niistä vanhin. Laajemman määritelmän mukaan vedakirjallisuus käsittää myös näihin teksteihin liittyvää teologista ja filosofsta kirjallisuutta, kuten brahmana-tekstejä. Veda merkitsee myös tiedettä tai oppikirjaa yleensä.
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 24.12.2025: Kirjallisuudentutkimus:veda. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:veda.)