Kirjallisuudentutkimus:vampyyritarina
vampyyritarina
| vampyyritarina |
Kansantaruissa esiintyvät vampyyrit ovat kuolleita ihmisiä, jotka öisin hakeutuvat elävien pariin ja juovat heidän vertaan. Vampyyrin kaltaisiin olentoihin uskottiin jo muinaisina aikoina Aasiassa ja Egyptissä. Myöhemmin vampyyriuskomuksia on tavattu erityisesti slaavilaisten kansojen keskuudessa. Varsinkin Unkarissa ja Romanian Transilvaniassa on kerrottu tarinoita vainajaolennosta, "elävästä ruumiista", jonka on kuviteltu nousevan öisin haudastaan esim. lepakon hahmossa imemään nukkuvien ihmisten verta, jolloin nämä käyvät kalpeiksi, kuihtuvat ja lopulta kuolevat. Vampyyreja on usein pidetty rikollisten, harhaoppisten tai kirkonkiroukseen julistettujen haamuina. Tarinoiden mukaan vampyyrin tuntee siitä, ettei peili heijasta sen kuvaa. Vampyyri kaihtaa auringonvaloa, valkosipulia ja kristillisiä symboleja.
Kaunokirjallisuuteen vampyyrit tulivat varsinaisesti 1800-luvun alussa romantiikan aikakauden myötä, ja vähitellen vampyyristä kehittyi aatelinen yli-ihmishahmo. Moderneista vampyyreista kuuluisin on kreivi Dracula, irlantilaisen Bram Stokerin romaanin Dracula (1897) nimihenkilö. Tämän teoksen pohjalta on tehty lukuisia elokuvia, joista ensimmäinen oli Nosferatu (1922). Vampyyritarinoita ovat sittemmin kirjoittaneet esim. Anne Rice, Stephen King, Dan Simmons ja Lucius Shepard. Vampyyri-sanasta juontavalla sanalla vamppi (vamp) tarkoitetaan kaunista, mutta sydämetöntä naista, joka houkuttelee miehiä moraaliseen tuhoon.Lähikäsitteet
- fantasiakirjallisuus (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:vampyyritarina. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:vampyyritarina.)