topeliaaninen

Määritelmä kirjailija, lehtimies ja historiantutkija Zacharias Topeliuksen (1818-98) tyylille ja hänen tuotantonsa aiheille ominainen piirre

Selite

Topeliuksen elämännäkemyksen peruspilareita ovat koti, uskonto ja isänmaa, luonnonrakkaus sekä omantunnon äänen tarkka noudattaminen. Varsinkin Boken om vårt land (1875, Maamme kirja) ja Läsning för barn I-VIII (1865-96, Lukemisia lapsille) luovat kotomaasta idyllistä kuvaa: Suomen luonto on kaunis, ihmiset ahkeria, rehellisiä ja kaitselmukseen turvaavia. Auttavainen ja nöyrä mieli johdattavat suomalaisia aineellisesti ehkä vaatimattomaan mutta henkisesti tasapainoiseen elämään. Maamme kirjan kulttuurinen vaikutus oli huomattava, sillä sitä käytettiin koulukirjana vielä 1960-luvulla.

Topeliaanista ihanteellisuutta on myöhemmin myös kritisoitu. Jörn Donner julkaisi 1967 raporttinsa Nya boken om vårt land (Uusi Maammekirja), jossa Topeliuksen kirjaa luonnehditaan "tympäiseväksi ja naiiviksi". Topeliaaniseen kirjalliseen traditioon ovat tuoneet moderneja, kriittisiä juonteita myös Väinö Linna torpparitrilogiallaan Täällä Pohjantähden alla (1959-62) ja Alpo Ruuth romaanillaan Kotimaa(1974).

Erikieliset vastineet

topeliansk (luo nimityssivu)

ruotsi (svenska)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:topeliaaninen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:topeliaaninen.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →