Kirjallisuudentutkimus:tappelulaulu
tappelulaulu
| tappelulaulu (luo nimityssivu) | (harvinainen) |
Kylätappelut olivat agraarisessa yhteisössä vakiintunut ja laajalti hyväksytty toimintamalli. Lähinnä viikonvaihteessa tehtyihin tappeluretkiin osallistui etenkin nuoria naimattomia miehiä. Tappelutantereena palvelivat kylän raitit, tienristeykset, sillat, aukeat tai mäet. Usein tappeluita syntyi piirileikkien tai tanssien ("hyppyjen") yhteydessä. Jo tappelupaikalle mentäessä ryhmä nostatti intoaan lauluilla, joissa kehuttiin omaa joukkoa ("Vaasan veri ei vapise..."), ylpeiltiin pelkäämättömyydellä ja karskiudella ("Mua on lyäty puukolla ja rautapuntarilla..."). Tappelijat esittäytyivät kerskuvaan sävyyn, kuten:
- Minä olen Jukka Kankahanpäästä
pikkuunen ja häjy,
aina mun ääneni ylite kuuluu,
vaikkei mua joukosta näjy.
Häjyjen johtajien tapaisista kuuluisista tappelijoista laulettiin kautta Suomen. Tunnetuimmassa tappelulaulussa luodaan legendaa:
- Isontalon Antti oli ensimmäinen
ja Rannanjärvi oli toinen,
Pukkilan Jaska se Kauhavalta
oli kolmas samanmoinen.
Laulujen avulla luotiin myös ryhmähenkeä. Murhalauluissa sekä kauhisteltiin että ihailtiin raakaa voimaa:
- Käki-Köösti löi erestä
ja Hakolan Kalle takaa.
Onko se kumma jos Mäjenpään Jukka
revittynä hauras makaa?
Lähikäsitteet
- kansanlaulu (yläkäsite)
- kansanrunous (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:tappelulaulu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:tappelulaulu.)