Kirjallisuudentutkimus:strukturalismi

    Tieteen termipankista

    strukturalismi

    strukturalismi
    Määritelmä monitieteinen humanistisen tutkimuksen suuntaus, jossa analysoidaan kulttuuristen ilmiöiden rakenteita alun perin kielitieteestä johdettujen periaatteiden mukaan
    Selite

    Strukturalismin perusteos on sveitsiläisen kielitieteilijän Ferdinand de Saussuren (1857-1913) postuumi pääteos Cours de linguistique générale (1915, engl.Course in General Linguistics). Saussuren teoriaa kielen rakenteesta alettiin soveltaa kirjallisuudentutkimukseen ensin Ranskassa 1950-60-luvulla. Strukturalismi sai lisäksi vaikutteita 1920-luvun venäläisestä formalismista ja 1930-luvun Prahan kielitieteellisen piirin teorioista. Strukturalismilla on ollut merkittävä vaikutus myös antropologiassa, historiantutkimuksessa ja sosiologiassa.

    Strukturalistisen teorian ytimenä on ajatus, jonka mukaan ilmiöt kokonaisuuden osina saavat merkityksensä suhteessa toisiin ilmiöihin ja vuorovaikutuksessa niiden kanssa. Tavoitteena on palauttaa yksittäiset ilmiöt yleisiin lainalaisuuksiin. Myös kirjallista teosta käsitellään elementtien välisten suhteiden järjestelmänä. Strukturalismissa on vähemmän tärkeätä selvittää mitä teokset merkitsevät kuin se miten ne saavat merkityksensä. Strukturalisteja kiinnostaa tekstin ilmimerkitysten sijaan tekstin syvärakenne. Huomio keskitetään siihen, miten kirjallinen teos koostuu koodeista, konventioista ja suhteista muihin teksteihin. Erityisesti paneudutaan rakenteiden samankaltaisuuksiin ja vastakohtaisuuksiin,usein binaarisia oppositioita muodostaen. Klassinen strukturalistinen tutkimus on Roman Jakobsonin ja Claude Lévi-Straussin vuonna 1962 Baudelairen sonetista "Les Chats" (1857, "Kissat") tekemä tutkielma, jossa runo hajotetaan pienimpiin osasiinsa ja kootaan sitten uudelleen erittelemällä rakenteellisia rinnakkaisuuksia, vastakkaisuuksia ja käänteisyyksiä sen kielessä. Lévi-Strauss, joka oli koulutukseltaan antropologi, on käsitellyt strukturalistisesti myös myyttejä, rituaaleja ja sukulaisuussuhteita. Roland Barthes, joka tuotantonsa varhaisvaiheessa oli strukturalisti, on puolestaan analysoinut kulttuuristen ilmiöiden merkkikieltä aina ruoanlaitosta stripteaseen. Hänen keskeisiin varhaiskauden teoksiinsa kuuluvat Mythologies (1957, Mytologioita), Systéme de la mode (1967) ja S/Z (1970).

    Strukturalistisesta kielitieteestä on edelleen kehittynyt semiotiikka, joka tutkii kulttuurisia merkkijärjestelmiä ja kirjallisuutta niiden osana. Semioottista lähestymistapaa ovat käyttäneen kirjallisuudentutkijoista mm. Juri Lotman, Jonathan Culler, A. J. Greimas ja Tzvetan Todorov. Jälkistrukturalismi on sittemmin haastanut strukturalismin; kun strukturalismi lähtee kaikille yhteisistä merkityksistä ja kielestä vakaana järjestelmänä, jälkistrukturalismi korostaa kielen epävakautta.
    Lisätiedot Latinan structura=rakenne

    Erikieliset vastineet

    structuralismenglanti (English)
    estructuralismo (luo nimityssivu)espanja (español)
    strutturalismo (luo nimityssivu)italia (italiano)
    structuralisme (luo nimityssivu)ranska (français)
    strukturalism (luo nimityssivu)ruotsi (svenska)
    Strukturalismus (luo nimityssivu)saksa (Deutsch)
    strukturalizm (luo nimityssivu)venäjä (русский)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 23.2.2024: Kirjallisuudentutkimus:strukturalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:strukturalismi.)