Kirjallisuudentutkimus:sarjakuvaromaani

    Tieteen termipankista

    sarjakuvaromaani

    sarjakuvaromaani
    Selite

    Amerikkalainen sarjakuvakriitikko ja lehtikustantaja Richard Kyle keksi vuonna 1964 termin '"graphic novel". Sitä edeltäneitä käsitteitä ovat Charles Biron ”illustories”, Bill Gainesin ”pictofiction” ja Will Eisnerin ”sequential art” eli ”sarjallinen taide”. Ennen kuin Kyle alkoi ensimmäisten joukossa maahantuoda ranskalaisia neliväripainettuja kovakantisia sarjakuvateoksia sekä japanilaisia mangapokkareita, sarjakuvat ymmärrettiin amerikkalaisessa kulttuurissa lähinnä halvalle sanomalehtipaperille painetuiksi vihkosiksi. Kyle otti käyttöön ensin termin "graphic story" ja sen jälkeen käsitteen graphic novel erottaakseen taiteellisesti ja kerronnallisesti kunnianhimoiset sarjakuvat halpatuotannosta.

    Sarjakuvia on julkaistu kirjamuodossa parisataa vuotta. Sarjakuvaromaanin historiaan mahtuu lyhyitä suosion kausia, mutta myös halveksuntaa ja vähättelyä kriitikoiden ja muiden kirjallisuudentuntijoiden taholta. Vähättelijöinä ovat toisinaan olleet myös sarjakuvataiteilijat itse. Pioneeritöiksi voidaan laskea Rodolphe Töpfferin Monsieur Jabot (1832), Gustave Dóren Pyhän Venäjän historia (1854) sekä Lynd Wardin sanaton kuvakertomus God’s Man (1929). 1980-luvun puolivälissä pinnalla olivat hetken mm. Art Spiegelmanin Maus (1986), Frank Millerin Yön ritarin paluu (1986), Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Watchmen (suom. Vartijat, 1987) sekä niiden kaltaiset teokset. Vasta uudella vuosituhannella sarjakuva on kokenut arvonnousun, ja kasvanut itsenäiseksi ja vakavasti otettavaksi ilmaisumuodoksi.

    Muita tunnettuja sarjakuvaromaaneja ovat esimerkiksi Keiji Nakazawan Hiroshiman poika (1973), Moebiuksen eli Jean Giraudin Jerry Corneliuksen ilmatiivis autotalli (1976–79), Hugo Prattin Corto Maltese (1977–1992), Will Eisnerin Talo Bronxissa (1978), Enki Bilalin Nikopol -trilogia (1980–1992), Neil Gaimanin Sandman-sarja (1990–1997), Frank Millerin Sin City-sarja (1991–2000), Alan Mooren ja David Lloydin V niin kuin verikosto (1990), Joe Saccon Palestiina (1996), Daniel Glowesin Ghost World (1998), David B:n Epilectic (1996–2003), Posy Simmondsin Gemma Povary (1999), Alan Mooren ja Eddie Campbellin From Hell (2000) sekä Marjane Satrapin Persepolis (2000).

    Erikieliset vastineet

    graphic novelenglanti (English)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    GravettP2007

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:sarjakuvaromaani. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:sarjakuvaromaani.)