Kirjallisuudentutkimus:sananlyhennys
sananlyhennyssananlyhennys
| sananlyhennys |
sanojen lyhentäminen keskeltä tai lopusta
Runoilija voi turvautua sananlyhennyksiin etenkin pyrkiessään vastaamaan runomitan vaatimuksiin. Perinteisesti sallittuja lyhennyksiä ovat a-, ä- tai i-kirjaimen pois jättäminen sanan lopusta, kun lyhennetty sana ei ole loppusointuna ja kun seuraava sana alkaa samalla vokaalilla, joka on poistettu lyhennetystä sanasta. Lisäksi runoissa käytetään yleisestä keskeltä lyhennettyjä olla-verbin muotoja oisin, oisit, oisi sekä pronominimuotoja mä, ma, sä, sa, mun, sun, mua, sua, tää ja nää.
Sananlyhennysten käyttö on nykyrunoudessa melko harvinaista.
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 11.2.2026: Kirjallisuudentutkimus:sananlyhennys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:sananlyhennys.)