Kirjallisuudentutkimus:rhyme royal
rhyme royal
| rhyme royal | (sitaattilaina) |
Määritelmä
myös nimillä rime royal, Chaucerin säkeistö ja Chaucerin stanza tunnettu englantilaisen Geoffrey Chaucerin (n. 1342-1400) käyttöön ottama säkeistömuoto, joka rakentuu seitsemästä viisipolvisesta jambisäkeestä loppusointukaavan ollessa ababbcc
Selite
Myös nimillä rime royal, Chaucerin säkeistö ja Chaucerin stanza tunnettu englantilaisen Geoffrey Chaucerin (n. 1342-1400) käyttöön ottama säkeistömuoto, joka rakentuu seitsemästä viisipolvisesta jambisäkeestä loppusointukaavan ollessa ababbcc. Chaucer käytti "kuninkaallista riimiä" ensi kerran runossaan "A Complaint unto Pity" ja sittemmin teoksissaan Troilus and Criseyde (n. 1385), The Parliament of Fowls (n. 1382) sekä monissa kokoelman The Canterbury Tales (n. 1378-1400, Canterburyn tarinoita) kertomuksissa. Rhyme royalia ovat hyödyntäneet myös Sir Thomas Wyatt, Edmund Spenser ja William Shakespeare, viimeksi mainittu kertovassa runoelmassaan The Rape of Lucrece (1594, Lucretian ryöstö). 1500-luvun jälkeen säkeistömuodon harvoihin käyttäjiin on lukeutunut William Morris teoksessaan The Earthly Paradise (1868-71, Maallinen paratiisi). Käsite juontanee runosta "The Kingis Quair" (n. 1423), jota pidetään Skotlannin kuninkaan Jaakko I:n kirjoittamana. Nimityksen on oletettu viittaavan myös ranskalaiseen chant royaliin.
Erikieliset vastineet
| rhyme royal | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:rhyme royal. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:rhyme royal.)