Kirjallisuudentutkimus:qasida
qasida
| qasida |
Määritelmä
arabialaisessa ja persialaisessa runoudessa jokainen seitsemää säettä pitempi, yleensä riimitetty runoelma; ylistysruno
Selite
500-luvulla Arabiassa syntyneen qasida-muodon ottivat sittemmin käyttöönsä myös monet persiaksi, turkiksi ja urduksi kirjoittaneet runoilijat. Qasidat vaihtelevat aiheiltaan ja tyyliltään; ne voivat olla elegisiä, satiirisia, uskonnollisia, mystisiä, jopa poliittisia. Laajimmillaan qasida voi käsittää jopa kolmesataa säettä.
Maineikas varhainen qasidakokoelma on seitsemän ylistysrunoa käsittävä Mu'allaqat (500-l.). Qasidan myöhempiä mestareita ovat arabialaiset al-Mutanabbi (k. 965) ja Ibn al-Farīd (k. 1235) sekä persialaiset Anvārī (k. 1168 jälkeen) ja Sa'dī (k. 1292). Länsimaissa runomuotoa ovat jäljitelleet mm. englantilainen Alfred Tennyson runossaan "Locksley Hall" (1842) ja saksalainen kreivi August von Platen-Hallermund kokoelmassaan Ghaselen (1821).Lisätiedot
arabiankielisestä sanasta قصيدة (qaṣīda)
Erikieliset vastineet
| qasida | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:qasida. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:qasida.)