Kirjallisuudentutkimus:orgaaninen muoto
orgaaninen muoto
| orgaaninen muoto |
Platonin Faidros-dialogiin sisältyy Sokrateen nimissä esitetty ajatus hyvän puheen ja elävän organismin analogisesta suhteesta. Ideaa taiteen ja organismin likeisyydestä ovat muunnelleet myös Aristoteles, roomalaiset Cicero ja Vitruvius, monet renessanssiajan taideteoreetikot, 1800-luvulla Ralph Waldo Emerson, Henry James, Samuel Taylor Coleridge (1772-1834) ja Saksan romantikot, 1900-luvulla Benedetto Croce ja John Dewey.
Esimerkiksi August Wilhelm Schlegelin mukaan ideaalinen teos kasvaa luonnollisesti ja välittömästi omaan määrämuotoonsa samaan tapaan kuin kasvi siemenestä. Ideaa ovat suosineet myös uuskriitikot, etenkin Cleanth Brooks. Uuskritiikin mukaan sanataideteos on enemmän kuin osiensa summa; osalla on merkitystä vain suhteessa kokonaisuuteen. Ihannetapauksessa muoto ja sisältö yhtyvät elimellisesti ja jakamattomaksi orgaaniseksi ykseydeksi: mitään osaa ei voi siirtää tai poistaa rikkomatta samalla kokonaisuutta. Nämä formalistiset käsitykset ovat saaneet tukea 1900-luvun alkupuolen hahmopsykologialta, jonka mukaan ihmisellä on luontainen pyrkimys kokonaisvaltaiseen, holistiseen hahmottamiseen. Orgaanista avointa muotoa ovat runoudessaan toteuttaneet esim. Walt Whitman, Ezra Pound ja William Carlos Williams. Orgaanisen muodon käsitteellinen vastakohta on mekaaninen muoto, joka kehittyy sääntöjen ja konventioiden pohjalta.
Kreikan organikos=välineenä palveleva
Erikieliset vastineet
| organic form | englanti (English) | |
| organic unity | englanti (English) | |
| unité organique | ranska (français) | |
| organisk form | ruotsi (svenska) | |
| organische Form | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.2.2026: Kirjallisuudentutkimus:orgaaninen muoto. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:orgaaninen muoto.)