Kirjallisuudentutkimus:mise en abyme
mise en abyme
| mise en abyme |
kokonaiskuvion toistuminen yhä pienemmässä muodossa suuremman kuvion sisällä, mistä aiheutuu syvyyden vaikutelma; narratologiassa analogiasuhde, jossa hypodiegeettinen taso on diegeettisen tason peilikuva ja toisinto; fiktion sisään pantu toinen fiktio, joka on samalla oman kehyksensä pienoismalli
Heraldiikassa mise en abyme tarkoittaa sitä, että vaakunan keskellä on toinen pienempi samanlainen vaakuna upotettuna.
Ranskalainen kirjailija André Gide (1869-1951) käytti käsitettä päiväkirjassaan 1893 tarkoittaen sillä teoksen tai sen osan sisäistä kertautumista. Giden "romaani romaanista" Les Faux-monnayeurs (1926, Vääränrahantekijät) on oiva esimerkki peilautumisesta. Romaanin päähenkilö, kirjailija Edouard kirjoittaa romaania, joka muistuttaa romaania, jonka henkilöhahmoihin hän itse kuuluu.
Teoksessaan Le nouveau roman (1973) Jean Ricardou huomauttaa, että jo Shakespearen draamoissa (Myrsky, Hamlet, Kuningas Lear) esiintyyy peilimäistä kaksoistoimintaa, jossa yksittäinen osa heijastaa pienoiskoossa suurempaa. Tyylikeino on ollut suosittu postmodernissa kirjallisuudessa; sitä ovat hyödyntäneet esim. Jorge Luis Borges ja Italo Calvino.
Ranskan misé en abyme= syvyyteen asetettu.
Metodi esiintyy myös renessanssin maalaustaiteessa, kuten flaamilaisen taiteilijan Jan van Eyckin maalaamassa muotokuvassa "Giovanni Arnolfini ja hänen vaimonsa" (1434)[1].
Erikieliset vastineet
| mise en abyme | ranska (français) | |
| mise en abîme | ranska (français) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 7.2.2026: Kirjallisuudentutkimus:mise en abyme. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:mise en abyme.)