Kirjallisuudentutkimus:matkakirjallisuus

From Tieteen termipankki

matkakirjallisuus

matkakirjallisuus
Definition matkoihin ja matkustamiseen liittyvä kirjallisuus, jonka alalajeihin kuuluvat mm. matkapäiväkirja, matkakirjeet, -muistelmat, -reportaasi ja -oppaat
Explanation

Matkakirjailijoina ovat esiintyneet ammattikirjailijoiden ohella usein diplomaatit, sotilaat, merimiehet, tutkimusmatkailijat, lähetyssaarnaajat ja lääkärit. Matkakirjallisuuden skaala ulottuu viihteellisistä seikkailukertomuksista tieteellisiin esityksiin. Matkan pituus voi vaihdella suuresti, esim. Odysseia-eepoksessa kuvatusta monivivahteisesta harharetkestä aina ranskalaisen Xavier de Maistren kotiarestissa kirjoittaman teoksen Voyage autour de ma chambre (1794, Matka huoneessani) vertauskuvalliseen matkaan.

Matkakertomuksia tunnetaan jo yli 3 000 vuoden takaa muinaisesta Egyptistä. Antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten kirjailijoiden tuotantoon sisältyy runsaasti matkakertomuksia; esim. Herodotos (n.484-425 eKr.) on kuvannut matkojaan Egyptiin ja Afrikkaan. Kreikkalaisen romaanin kohdalla Mihail Bahtin puhuukin tien kronotoopista. 1400-1500-luvun löytöretket tuottivat lukuisia matkakirjoja, ja matkanteon käydessä vaivattomammaksi lajin volyymi kasvoi entisestään 1700-luvulla. Huomattavia ovat esim. Montesquieun Lettres Persanes (1721, Persialaisia kirjeitä), Henry Fieldingin A Journal of a Voyage to Lisbon (1755), ja Laurence Sternen A Sentimental journey through France and Italy (1768). Seuraavan vuosisadan alkupuolella J. W. von Goethe julkaisi matkakuvauksensa Italienische Reise I-II (1816-17, Italian-matka päiväkirjoineen) ja Heinrich Heine lähes yhtä kuuluisan teoksen Reisebilder I-IV(1826-31). Saksalainen diplomaatti, tutkimusmatkailija ja maantieteilijä Alexander von Humboldt puolestaan tehtaili 35 matkakirjaa (1808-27), jotka koottiin myöhemmin yhteisteokseksi Voyage aux régions équinoxiales du Nouveau Continent. 1800- ja 1900-luvun mittaan sekä taiteellisen, tieteellisen että käytännön tarpeita palvelevan matkakirjallisuudenmäärä kasvoi räjähdysmäisesti.

Vanhin suomalainen matkakertomus on Paulus Juustenin Acta legationis Muscoviticae (1572), jossa kuvataan Turun piispan johtaman rauhanvaltuuskunnan käyntiä Moskovassa. Maineikkaita ovat myös Pehr Kalmin En Resa til Norra America (1753-61, lyh. suom. Matka Pohjois-Amerikkaan) ja K. A. Gottlundin Dagbok öfver dess resor på Finnskogarne i Dalarne, Helsingland, Vestmanland och Vermland år 1817 (1817, Ruotsin suomalaismetsiä samoilemassa) sekä M. A. Castrénin, G. A. Wallinin ja A. E. Nordenskiöldin matkakuvaukset 1800-luvulla. Elias Lönnrot kertoo ensimmäisistä runonkeruumatkoistaan teoksessaan Vandraren (1828, Vaeltaja). 1900-luvun alkupuolella sosiologi Edvard Westermarck kuvaili Marokon-matkojaan. Kulttuurimatkailijana tunnetuin kirjailijamme on Olavi Paavolainen esseistis-pamflettimaisilla teoksillaan Nykyaikaa etsimässä (1929), Kolmannen valtakunnan vieraana (1936), Lähtö ja loitsu (1938) sekä Risti ja hakaristi (1938).

Equivalents

travel literatureenglanti
récit de voyageranska
reselitteraturruotsi
Reiseliteratursaksa
putevye zapiskivenäjä
travelogvenäjä
reisikirjandusviro

Sources

HosiaisluomaY2003

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 7.12.2022: Kirjallisuudentutkimus:matkakirjallisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:matkakirjallisuus.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →