Kirjallisuudentutkimus:lauda

    Tieteen termipankista

    lauda

    lauda (sitaattilaina)
    Määritelmä keskiaikana ja varhaisrenessanssin aikana Italiassa suosittu uskonnollinen laulu, joka oli sävelletty maallikkoveljeskuntaa varten ja otti aineksia kirkollisesta liturgiasta
    Selite Laudojen keskeisenä tarkoituksena oli hyvään elämään kannustaminen kuvaamalla Kristuksen tai pyhimysten elämää. Varhaisimmat, latinankieliset laudat tunnetaan 1200-luvulta. Myöhemmin laadittiin myös kansankielisiä laudoja. Runomuodon suurimpia mestareita ovat Jacopone da Todi (123041306) ja Lorenzo de' Medici (1449-92). Ensin mainitun tunnetuin laulu on "Lauda drammatica" (Madonnan valitus), joka alkaa sanoilla "Stabat mater dolorosa" (Seisoi äiti ristillä). Kuuluisa on myös Tuomas Celanolaisen kirjoittama, katolisen sielunmessun osana käytetty tuomiopäivän kuvaus "Dies Irae" (Vihan päivä). Ajan mittaan lauda kehittyi entistäkin dramaattisemmaksi ja siihen sisällytettiin myös dialogia, jolloin siitä kehittyi mysteerinäytelmän italialainen muunnelma. Renessanssinkin aikana kirjoitettiin laudoja, mutta ei enää uskonnollisia organisaatioita varten.
    Lisätiedot italian lauda = ylistys

    Erikieliset vastineet

    laudaenglanti (English)
    laudaitalia (italiano)

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:lauda. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:lauda.)