kuoro


kuoro

Selite

Antiikin Kreikassa kuoro muodostui alkuaan joukosta naamioin varustautuneita ihmisiä, jotka tanssivat ja lauloivat yleisön edessä hedelmällisyysriiteissä ja muissa uskonnollisissa juhlissa. Yksiäänistä koryfean (koryphaios= päämies) johtamaa kuorolaulua säestettiin kitharalla tai huilulla. Laulujen aiheet olivat peräisin jumal- tai sankaritarustosta.

Kreikkalainen tragedia kehittyi kuoron esittämistä riiteistä. Vanhimmissa tragedioissa yhteisön tai yhteiskunnan - yleensä vanhoillista - ääntä edustavan, tavallisesti 12-15 henkisen kuoron osuus oli merkittävä. Komedioissa kuoro käsitti useimmiten 24 henkilöä, joista monet esiintyivät symbolisissa esim. lintujen tai muiden eläinten hahmoissa. Aiskhyloksen (n. 525-456 eKr.) tragedioissa kuoro otti usein osaa toimintaan, ja vielä Sofokleella (496-406 eKr.) kuoro kommentoi tapahtumia ja selitti tapahtumien kulkua yleisölle, mutta Euripideen (480-406 eKr.) jälkeen tragedian kuorolla oli lähinnä koristeellinen merkitys. Kehitys oli samansuuntainen komediassa. Roomalaiset lainasivat kuoron idean kreikkalaisilta, ja Elisabetin ajan englantilaiset näytelmäkirjailijat omaksuivat sen pelkistetyssä muodossa roomalaisilta. Shakespeare supisti kuoron usein yhteen henkilöön, joka esitti prologin ja epilogin, kuten draamassa The Winter's Tale (n. 1610-1 1, Talvinen tarina). John Milton käytti isoa kuoroa vielä näytelmässään Samson Aganistes (1671, Kuoleva Samson).

Modernissa näytelmäkirjallisuudessa on käytetty kuoroa myös silloin tällöin. Esimerkkejä tästä ovat mm. T. S. Eliotin Murder in the Cathedral (1935, Murha katedraalissa), Bertolt Brechtin Der kaukasische Kreidekreis (1944-45, Kaukaasialainen liitupiiri), Jean Anouilhin Antigone (1944, suom,), Tennessee Williamsin The Glass Menagerie (1945, Lasinen eläintarha) ja Arthur Millerin A View From the Bridge(1955, Näköala sillalta). Antiikin draamassa kuorolla oli tärkeä käytännöllinen tehtävä jaettaessa näytelmäkokonaisuutta osiin eli episodeihin jakamisessa, kun taas Brechtin eeppisessä teatterissa kuorolla oli merkittävä rooli tapahtumien kommentoijana. August Wilhelm Schlegel on nimittänyt kuoroa ihannekatsojaksi. Eräänlainen ryhmän muodostama kuoro esiintyy joskus myös lyriikassa tai proosassa, esim. Thomas Hardyn romaanissa The Return of the Native (1878, Paluu Nummelle) ja William Faulknerin romaaneissa The Mansion (1959, Kartano) ja The Reivers (1962, Rosvot).

Lisätiedot Kreikan khoros=alkuaan tanssitanner, myöh. sillä tanssiva kuoro

Erikieliset vastineet

chorus	englanti (English)
choeur	ranska (français)
kör	ruotsi (svenska)
Chor	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:kuoro. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kuoro.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →