Kirjallisuudentutkimus:kummitustarina

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

kummitustarina

kummitustarina
Explanation Kansanperinteessä uskomustarina, jossa toimivina olentoina ovat vainajat. He esiintyvät joko haamumaisina olentoina tai nk. elävinä ruumiina, jotka ovat lahoamisen eri asteissa tai jo luurankoja. Vainajat saattavat kummitella sen takia, että ne eivät ole päässeet siunattuun maahan tai koska niiltä on jäänyt jälkeen selvittämättömiä asioita. Jo antiikin roomalaisessa kaunokirjallisuudessa esiintyy kummitustarinoita, esim. Apuleiuksen (n. 125-190) teoksessa Kultainen aasi. Sittemmin kummitustarinoita ovat hyödyntäneet - useimmiten osana laajempaa teosta - esim. Geffrey Chaucer, renessanssiajan englantilaiset näytelmäkirjailijat (mm. Shakespeare), Heinrich von Kleist, Friedrich von Schiller (Der Geisterseher, 1789) goottilaisen romaanin edustajat Sir Walter Scott, E. T. A. Hoffmann, Edgar Allan Poe (Tales of the Grotesque and Arabesque, 1839), Charles Dickens, Sheridan Le Fanu (In a Glass Darkly, 1872), Henry James, M. R. James (Ghost Stories of an Antiquary, 1890-luku) ja Sir Kingsley Amis (The Green Man,1969).

Equivalents

ghost storyenglanti
histoire de fantômeranska
spökhistoriaruotsi
Spukgeschichtesaksa

Related Concepts

Sources

HosiaisluomaY2003

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 7.12.2019: Kirjallisuudentutkimus:kummitustarina. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kummitustarina.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →