Kirjallisuudentutkimus:kioskikirjallisuus

Tieteen termipankista

kioskikirjallisuus

kioskikirjallisuus
Määritelmä kaupallisin tavoittein sarjoina tuotettu kirjallisuus, joka leviää pääasiassa R-kioskien ja lehtipisteiden välityksellä halpoina taskukirjoina, lukemistoina ja lehtinä
Selite Kioskikirjailisuuden keskeisiä muotoja ovat dekkarit, agentti- ja vakoilutarinat, science fiction, kauhukertomukset, lännentarinat, pornografinen kirjallisuus ja rakkausviihde. Kirjassaan Pulpografia (2000) Juri Nummelin erottaa uusina lajityyppeinä mm. lesbopokkarit (esim. Vin Packer), nuorisorikolliskuvaukset (esim. Hal Ellson) ja peräkyläkirjat (esim. Orrie Hitt, John Faulkner). Ensimmäinen kioskikirjoja laajamittaisesti julkaissut kustantaja oli amerikkalainen Pocket Books (per. 1939). Ensimmäisiä suuria bestsellereitä olivat 1947 debytoineen Mickey Spillanen kovaksikeitetyt dekkarit. Kioskikirjallisuutta luetaan lähinnä ajanvietteeksi, eikä sillä yleensä ole suurta taiteellista arvoa. Suomessa kioskikirjasarjoja alettiin julkaista varsinaisesti 1950-luvulla. Kotimaiset kioskikirjat ja -lukemistot ovat enimmäkseen ulkomaisesta aineistosta käännettyjä tai muokattuja; poikkeuksiin kuuluu Outsiderin Pekka Lipposen seikkailuja -sarja, jonka aloitti Ben Huronin testamentti (1945) ja päätti Öljyvakooja erehtyy (1962). Pitkäaikaisia myyntimenestyksiä ovat olleet Jerry Cotton ja Regina. Kioskikirjallisuuden parhaat päivät näyttävät menneen ohi; entiset kioskikirjallisuuden suurkuluttajat ovat siirtyneet videoelokuvien ja bestsellerien pariin.

Erikieliset vastineet

dime novelsenglanti (English)
pulp fictionenglanti (English)
yellowbacksenglanti (English)
littérature de quai de gareranska (français)
kiosklitteraturruotsi (svenska)
Trivialliteratursaksa (Deutsch)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:kioskikirjallisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kioskikirjallisuus.)