Kirjallisuudentutkimus:joutsenlaulu
joutsenlaulu
| joutsenlaulu |
Määritelmä
runoilijan viimeinen runo; viimeinen esiintyminen
Selite
Käsite juontaa antiikin ajalta periytyvästä uskomuksesta, jonka mukaan joutsen juuri ennen kuolemaansa laulaa voimakkaasti ja kauniisti. Aiskhylos käyttää ilmaisua tragediassaan Agamemnon. Platon puolestaan antaa Faidon-dialogissaan Sokrateen todistaa joutsenlaulun avulla sielun kuolemattomuudesta; koska sielu on jumalainen (Apollonin) lintu, se tietää ennalta kuolemansa, ja siksi se laulaa viimeisen laulunsa.
Runoudessa joutsen esiintyy usein puhtauden ja kauneuden vertauskuvana. Sekä Runebergin runossa "Svanen" (Dikter, 1830) että Otto Mannisen runossa "Joutsenet" (Säkeitä, 1905) ihmisen unelmia ja isänmaan kauneutta kuvataan joutsensymboliikalla. Valkoisen ja mustan joutsenen vastakohtainen merkitys elämänilon ja kuoleman symboleina saa ilmauksensa Tšaikovskin baletissa Joutsenlampi (1876). Aihe esiintyy myös Kalevalan neljännessätoista runossa, jossa Lemminkäinen ampuu Tuonelan mustan joen salaperäisen joutsenen; rangaistukseksi Tuonen poika surmaa hänet miekallaan.Erikieliset vastineet
| swansong | englanti (English) | |
| canto del cisne | espanja (español) | |
| canto del cigno | italia (italiano) | |
| chant du cygne | ranska (français) | |
| svanesång | ruotsi (svenska) | |
| lebedinaja pesnja | venäjä (русский) | |
| luigelaul | viro (eesti) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 15.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:joutsenlaulu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:joutsenlaulu.)