Kirjallisuudentutkimus:joutsenlaulu

    Tieteen termipankista

    joutsenlaulu

    joutsenlaulu
    Määritelmä runoilijan viimeinen runo; viimeinen esiintyminen
    Selite

    Käsite juontaa antiikin ajalta periytyvästä uskomuksesta, jonka mukaan joutsen juuri ennen kuolemaansa laulaa voimakkaasti ja kauniisti. Aiskhylos käyttää ilmaisua tragediassaan Agamemnon. Platon puolestaan antaa Faidon-dialogissaan Sokrateen todistaa joutsenlaulun avulla sielun kuolemattomuudesta; koska sielu on jumalainen (Apollonin) lintu, se tietää ennalta kuolemansa, ja siksi se laulaa viimeisen laulunsa.

    Runoudessa joutsen esiintyy usein puhtauden ja kauneuden vertauskuvana. Sekä Runebergin runossa "Svanen" (Dikter, 1830) että Otto Mannisen runossa "Joutsenet" (Säkeitä, 1905) ihmisen unelmia ja isänmaan kauneutta kuvataan joutsensymboliikalla. Valkoisen ja mustan joutsenen vastakohtainen merkitys elämänilon ja kuoleman symboleina saa ilmauksensa Tšaikovskin baletissa Joutsenlampi (1876). Aihe esiintyy myös Kalevalan neljännessätoista runossa, jossa Lemminkäinen ampuu Tuonelan mustan joen salaperäisen joutsenen; rangaistukseksi Tuonen poika surmaa hänet miekallaan.

    Erikieliset vastineet

    swansongenglanti (English)
    canto del cisneespanja (español)
    canto del cignoitalia (italiano)
    chant du cygneranska (français)
    svanesångruotsi (svenska)
    lebedinaja pesnjavenäjä (русский)
    luigelaulviro (eesti)

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 29.3.2024: Kirjallisuudentutkimus:joutsenlaulu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:joutsenlaulu.)