Kirjallisuudentutkimus:poststrukturalismi

    Tieteen termipankista

    poststrukturalismi | jälkistrukturalismi

    poststrukturalismi
    jälkistrukturalismi
    Selite

    Ranskalaisen strukturalismin piirissä 1960-luvun lopulla muotoutunut suuntaus, joka oli kriittinen reaktio strukturalistien tieteen ja kielen universaalisuutta korostavia näkemyksiä vastaan.

    Jälkistrukturalismin piiriin on luettavissa esim. Jacques Derridan ja hänen seuraajiensa filosofinen dekonstruktio, Roland Barthesin myöhäistuotanto, Jacques Lacanin ja Julia Kristevan psykoanalyyttiset teoriat, Michel Foucault'n historiallinen kritiikki sekä Jean-François Lyotardin, Gilles Deleuzen ja Felix Guattarin kulttuuripoliittiset kirjoitukset. Kaikki nämä teoreetikot tähdentävät merkityksen ja subjektin epävakaisuutta ja torjuvat totalitaarisena jokaisen universaaliuteen pyrkivän teoreettisen järjestelmän. Jälkistrukturalistit pyrkivät purkamaan strukturalistisen ajattelun kiinteät binaariset oppositiot, kuten puhe vs. kirjoitus, objektikieli vs.metakieli ja kirjallisuus vs. kirjallisuudentutkimus. He suosivat merkitysten ei-hierarkkista "vapaata leikkiä" ja korostavat, että merkitys ei ole tekstin läsnäoleva ominaisuus: siten teksti ei ole koskaan täysin läpinäkyvä, täysin luettava.

    Suuntauksen keskeiset teoreetikot olivat suureksi osaksi ranskalaisia, mutta liike sai identiteettinsä ja tuli kuuluisaksi vasta rantautuessaan Yhdysvaltoihin 1960-1970-lukujen vaihteessa.

    Erikieliset vastineet

    post-structuralismenglanti (English)
    poststructuralismeranska (français)
    poststrukturalismruotsi (svenska)
    Poststrukturalismussaksa (Deutsch)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.2.2024: Kirjallisuudentutkimus:poststrukturalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:poststrukturalismi.)