Kirjallisuudentutkimus:humanismi

Tieteen termipankista

humanismi

humanismi
Selite

Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset tarkoittivat käsitteellä humanitas kulttuuri-ihannetta, jossa ihmisen moraaliset, kulttuuriset ja esteettiset kyvyt kukoistavat. Humanismin vaalimisen kannalta avainasemassa olivat keskiajalla luostarit, joissa harrastettiin klassista kirjallisuutta, kunnes humanismi joutui skolastiikan aikana teologian varjoon. Keskiajan lopulla ja renessanssin aikana humanismi kehittyi laajaksi liikkeeksi alkaen Italian kirjallisuudesta (Dante, Petrarca, Boccaccio ym.) ja leviten Espanjaan, Ranskaan, Englantiin, Alankomaihin ja Saksaan.

Renessanssin humanismi liittyi käsitteeseen studia humanitatis, ts. sellaisiin opintoihin, joilla katsottiin olevan erityistä arvoa humanitas-ihanteen kannalta (litterae humaniores eli kielioppi, puhetaito, runous, historia ja moraalifilosofia). Kaikki kulttuurin alat - tieteet, taiteet ja ritarihyveet - hallitsevasta universaali-ihmisestä (uomo universale) tuli kasvatusihanne. Klassisten kielten ja kirjallisuuden harrastus elpyi sitä mukaa kun luostarien kirjastoista löydettiin vanhoja käsikirjoituksia, joiden sisältö tuli laajemmin tunnetuksi humanismia kannattaneiden kirjanpainajien toimesta. Humanistit pyrkivät tasoittamaan antiikin kulttuurin ja kristillisyyden vastakohtaisuutta tulkitsemalla kristinuskoa humanismin hengessä. Kristillisen humanismin käsite on liitetty sellaisiin englantilaisiin kirjailijoihin kuin Sir Philip Sidney, Edmund Spenser ja John Milton. Humanismi on kuitenkin ensisijaisesti maallinen filosofia, joka korostaa ihmisyyttä ja uskoo ihmisen jalostumisen mahdollisuuksiin. Kärjistetyssä muodossa suuntaus pitää ihmistä luomakunnan kruununa. Tämänkaltainen näkemys kuvastuu esim. Hamletin vuorosanoista Shakespearen Hamletin(1600-01) toisen näytöksen toisessa kohtauksessa (suom. Yrjö Jylhä):

What a piece of work is man. How noble in reason, how infinite in faculty. In form and moving how express and admirable in action, how like an angel in apprehension, how like a god. The beauty of the world. The paragon of animals.
Mikä mestariteos onkaan ihminen! kuinka ylevä järjeltään! kuinka rajaton kyvyiltään! kuinka ilmehikäs ja ihmeteltävä muodoltaan ja liikkeiltään! toiminnassaan enkelin näköinen! ajatuksiltaan Jumalan kaltainen! maailman kaunistus! kaikkien elollisten alkukuva!
Keskeisiä humanistisia kirjailijoita ja oppineita olivat italialaiset Marsilio Ficino ja Pico della Mirandola, alankomaalainen Erasmus Rotterdamilainen, ranskalaiset Guillaume Budé ja Michel de Montaigne, espanjalainen Juan Luis Vives sekä englantilainen Sir Thomas More. Klassisen kulttuurin harrastus voimistui uudelleen 1700-luvun lopulla varsinkin Goethen ja Schillerin ansiosta. Kasvatuksen ihanteeksi asetettiin humaniteetti eli ihmisen kaikkien kykyjen tasapuolinen jalostaminen. Erilaisia humanismin muunnelmia on esiintynyt tämän jälkeenkin. Esimerkiksi 1800-luvun humanistivaikuttajia olivat saksalainen Wilhelm von Humboldt ja (1767-1835) sekä viktoriaanisena aikana vaikuttanut englantilainen Matthew Arnold (1822-88).
Lisätiedot Latinan humanus=inhimillinen, sivistynyt

Erikieliset vastineet

humanismenglanti (English)
humanismoespanja (español)
umanesimoitalia (italiano)
humanismeranska (français)
humanismruotsi (svenska)
Humanismussaksa (Deutsch)
gumanizmvenäjä (русский)
humanismviro (eesti)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:humanismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:humanismi.)