Kirjallisuudentutkimus:historiallinen näytelmä
historiallinen näytelmä
| historiallinen näytelmä |
Lajin varhaisin klassikko on Aiskhyloksen Persai (472 eKr., Persialaiset). Roomalaiset käyttivät nimitystä fabula praetexta historiallisia aiheita käsittelevistä draamoistaan. Erityisen suosittuja historialliset näytelmät olivat renessanssiajan Englannissa. Christopher Marlowe teki näytelmän Edward II (n. 1592-94). Shakespeare puolestaan kirjoitti sarjan historiallisia draamoja, joiden aikajänne kattaa Englannin monarkian ajan Rikhard II:sta (1367-1400) Henrik VIII:een (1491-1547). Romantiikan ajan tunnettuja historiallisia näytelmiä olivat Friedrich von Schillerin draamatrilogia Wallenstein (1799, suom.) ja Maria Stuart (1801, suom.).
Uudemman historiallisen näytelmän merkittäviä edustajia ovat esim. saksalaisen Rolf Hochhuthin "kristillinen murhenäytelmä" Der Stellvertreter (1963, Sijainen) sekä Soldaten (1967, Sotilaat). Edellisen päähenkilönä esiintyy paavi Pius XII, jälkimmäisen Winston Churchill.
Suomalaisen historiallisen näytelmän uranuurtaja oli Zacharias Topelius draamallaan Regina von Emmeritz (1854, suom.). Vielä merkittävämpi on J. J. Wecksellin aatedraama Daniel Hjort (1862-63, suom.), joka kertoo kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan välisestä taistelusta tapahtumapaikkanaan Turun linna.Erikieliset vastineet
| chronicle play | englanti (English) | |
| history play | englanti (English) | |
| pièce historique | ranska (français) | |
| historiskt drama | ruotsi (svenska) | |
| krönikespel | ruotsi (svenska) | |
| Geschichtsdrama | saksa (Deutsch) | |
| historisches Drama | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:historiallinen näytelmä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:historiallinen näytelmä.)