Kirjallisuudentutkimus:hermetismi
hermetismi
| hermetismi |
Määritelmä
1920-40-luvun italialaisen runouden suuntaus, jolle oli ominaista moniselitteisyys, vaikeaselkoisuus ja hämäryys
Selite
Hermetistit kirjoittivat mystiikan sävyttämää runoutta, jossa korostui sanojen musiikin, melodisuuden suggestiivinen voima. Hermetistit halusivat hylätä suuret aiheet, juhlavan saarnatyylin ja muun korkean retoriikan konkreettisen hyväksi. Paradoksaalisesti heidän tekstinsä usein kurkottavat metafyysiseen. Francesco Flora lanseerasi käsitteen hermetismi teoksessaan La poesia ermetica (1936). Suuntauksen keskeisiä edustajia olivat Giuseppe Ungaretti (1888-1970), Salvatore Quasimodo (1901-68), Eugenio Montale (1896-1981) ja Arturo Onofri (1885-1928), joiden esikuvana oli Charles Baudelairen ohella erityisesti Stéphane Mallarmé ja Paul Valéry.
Erikieliset vastineet
| Hermeticism | englanti (English) | |
| ermetismo | italia (italiano) | |
| hermetism | ruotsi (svenska) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 15.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:hermetismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:hermetismi.)