Kirjallisuudentutkimus:essee

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

essee

essee
Definition yleistajuinen lyhyehkö kirjoitelma tai tutkielma rajatusta aiheesta
Explanation Käsitettä essai käytti kirjoituksistaan ranskalainen Michel de Montaigne (1533-92), joka loi esseen perusmuodon teoksellaan Essais (1580; suom. valikoimat Tutkielmia ja Esseitä). Sir Francis Bacon (1561-1626) teki esseemuodon pian tunnetuksi myös Englannissa kokoelmallaan The Essays or Counsels, Civil and Moral (1597, 1612, 1625). Esseemuodon lähtökohtia on kuitenkin löydettävissä jo Platonin dialogeissa sekä Ciceron ja Senecan elämänfilosofisissa kirjoituksissa.

Esseelle on ominaista intiimiys ja suora lukijaan vetoaminen. Essee on tavallisesti proosamuotoinen; Alexander Popen runomuotoinen Essay on Man (1733) kuuluu poikkeuksiin. Essee saattaa sisältää vain muutamia satoja sanoja kuten Baconin esseet tai käsittää paksun kirjan niin kuin John Locken tuhatsivuinen essee - itse asiassa tutkielma - An Essay concerning Human Understanding (1690). Essee voi keskittyä yhteen asiaan tai käsitellä lukuisia aiheita. Se on romaanin ohella joustavimpia ja mukautuvimpia kirjallisuudenlajeja. Bacon on luonnehtinut esseitään "suolarakeiksi, jotka pikemmin herättävät ruokahalua kuin tekevät kylläisiksi". Hänelle on ominaista objektivoiva opettavaisuus, kun taas Montaignen esseetyyli on keskustelevaa, epämuodollista ja intiimiä. Myös Daniel Defoen journalistiset esseet ja varsinkin hänen lehtensä Review (1704-11) edistivät englantilaisen esseistiikan kehitystä, mutta vielä tärkeämpi oli Joseph Addisonin ja Richard Steelen lehdissään The Tatler (1709-11) ja The Spectator (1711-12) vakiinnuttama esseemuoto.

Essee on usein vapaasti assosioivaa tekstiä, jossa ei yleensä pyritä tieteellisen esityksen kaltaisiin lopullisiin synteeseihin. Tuomas Anhava on verrannut esseetä ”mitä koukeroisimpaan kylätiehen, joka saattaa heilutella lukijan kiesejä hyvin odottamattomalla tavalla”. Esseeseen ei yleenaä liitetä mielikuvaa polemiikista: essee ei tapaa olla väittelyn tai kiistelyn areena, pikemminkin keskustelua oletetun valistuneen lukijan kanssa (Riikonen 1990). On tosin julkaistu myös satiirisia ja kärkeviä esseitä, kuten Jonathan Swiftin pamfletiksikin luettava A Modest Proposal for Preventing the Children of the Poor People in Ireland from being a Burden to their Parents or Country and for making them beneficial to their Public (1729, Vaatimaton ehdotus) ja George Orwellin Shooting an Elephant (1950, Kun ammuin norsun). Maailmankirjallisuuden merkittäviä esseistejä ovat myös englantilaiset John Ruskin ja Bertrand Russell, yhdysvaltalainen Ralph Waldo Emerson, ranskalaiset Albert Camus, Jean-Paul Sartre ja Roland Barthes, saksalaiset Walter Benjamin ja Thomas Mann, italialainen Umberto Eco, espanjalainen José Ortega y Gasset, venäläinen Maksim Gorki, virolainen Jaan Kaplinski, tššekkiläinen Milan Kundera ja kiinalainen Lin Jutang.

Esseen alalajeja ovat esim. tieteellinen essee ja taide-essee. Läheisiä kirjallisuudenlajeja ovat artikkeli, tutkielma ja pakina. Tutkielma edustaa yleensä muodollisempaa ja systemaattisempaa esitystapaa kuin essee, kun taas artikkelille on usein ominaista journalistisuus. Suomen kieleen esseen käsite alkoi kotiutua vasta vuoden 1910 paikkeilla; Eino Leinon Suomalaisia kirjailijoita (1909) oli aikalaisarvion mukaan maamme ensimmäine esseekokoelma. Essai-sanan vastineeksi tarjottiin kuitenkin sanaa koelma vielä Isossa Tietosanakirjassa 1932. Esseellä tarkoitettiin meillä pitkään lähinnä laajahkoa kirjailijaesittelyä tai kritiikkiä (Riikonen 1990). Ensimmäisiin suomenkielisiin kirjallisuusesseiden kokoelmiin kuuluu Werner Söderhjelmin Kirjoituksia ja tutkielmia (1898). Myöhempiä huomattavia suomalaisia esseistejä ovat Volter Kilpi, Juhani Siljo, V. A. Koskenniemi, Anna-Maria Tallgren, Aaro Hellaakoski, Yrjö Hirn, Lauri Viljanen, Martti Haavio, Matti Kurjensaari, Kai Laitinen, Annamari Sarajas, Veijo Meri, Pekka Suhonen, Johannes Salminen, Erno Paasilinna ja Leena Krohn.

Suomalaisessa kirjallisuudessa on koettu 2010-luvulla "esseebuumiksi" nimitetty ilmiö, jossa essee nousi uudelleen yhteiskunnallisen keskustelun foorumiksi ja sen löysi uudenlaisia lukijoita, jotka eivät välttämättä olleet aiemmin lukeneet esseitä. Buumin tunnetuimpia esseeteoksia ovat Antti Nylénin 2007 ilmestynyt kokoelma Vihan ja katkeruuden esseet, Tommi Melenderin Yhden hengen orgiat (2013) ja Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa (2011).
Additional Information Ranskan essai=koe, yritys

Equivalents

essayenglanti
ensayoespanja
saggioitalia
essäruotsi
Essaysaksa
essevenäjä
esseeviro

Related Concepts

Sources

HosiaisluomaY2003

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 10.12.2019: Kirjallisuudentutkimus:essee. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:essee.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →