Kirjallisuudentutkimus:epithalamion
epithalamion
epithalamion (luo nimityssivu) |
Määritelmä
antiikin Kreikassa tavallisesti heksametrimittainen serenadinomainen häälaulu, joka esitettiin morsiamen makuuhuoneen ulkopuolella hääiltana
Selite
Lesboksella syntynyt Sapfo (n. 630 - n. 570 eKr.) on ensimmäinen tunnettu häälaulujen tekijä. Myös Anakreon, Theokritos, Ovidius ja Catullus ovat kirjoittaneet häälauluja. Runomuoto elpyi renessanssin aikana; 1500-1600-luvulla esim. Torquato Tasso, Pierre de Ronsard, Joachim Du Bellay, Sir Philip Sidney, John Donne, Ben Jonson ja John Dryden kirjoittivat häälauluja. Englantilaissyntyinen, Irlantiin muuttanut Edmund Spenser (15 52-1599) laatihäälaulun "Epithalamion" omien häittensä kunniaksi (1594). Irlantilaishenkisessä runossaan hän kuvailee hääillan ja -yön tapahtumia yhtaikaa viehkeästi ja arvokkaasti, pakanallista mytologiaa ja kristillisiä uskomuksia yhdistellen. Italialainen barokkirunoilija Giambattista Marino julkaisi ystäviensä avioitumisen kunniaksi kokoelman Epitalami (1616, Häälaulut). 1600-luvun alkupuolella kavaljeerirunoilija John Suckling puolestaan parodioi häälauluja runossaan "A Ballad upon a Wedding". Tyylilaji on myös tyystin toinen Alfred Tennysonin päättäessä parhaan ystävänsä traagisen kuoleman johdosta kirjoittamansa kokoelman In Memoriam A. H. H. (1850) symboliseen häälauluun. Nykykirjallisuudessa runomuoto on harvinainen.
Erikieliset vastineet
epithalamium | latina (Latina) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:epithalamion. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:epithalamion.)