Kirjallisuudentutkimus:aapinen
aapinen
| aapinen |
Käsinkirjoitettuja latinankielisiä aapisia käytettiin Suomessa jo katolisena aikana. Vanhin painettu aapinen julkaistiin 1525 Saksassa. Suomen kirjakielen ja suomalaisen kirjallisuuden perustajana tunnettu Mikael Agricola (n. 1510-57) julkaisi ensimmäisen suomenkielisen ja samalla koko Ruotsin valtakunnan ensimmäisen aapisen Abckiria elli Alcu Opista Wskoon (n. 1543) tekijännimellä Michael Olai Agricola. Kirja, josta ei ole säilynyt yhtään täydellistä kappaletta, sisältää kirjaimiston ja tavausharjoitusten ohella katekismusosaston. Esikuvana oli Martin Lutherin Der Kleine Katechismus (1529, Vähä katekismus). Alkuun aapisoppi liitettiin uskonnollisten tekstien yhteyteen ja se toimi myös kristinuskon alkeisoppikirjana. Kytkös näkyy Agricolan aapisen nimiösivulla, joka alkaa kehotuksilla:
- Oppe nyt wanha, ia noori,
joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt, ia mielen,
iotca taidhat Somen kielen.
Laki, se Sielun hirmutta,
mutt Cristus sen tas lodhutta.
Lue sijs hyue Lapsi teste,
Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina,
nin Jesus sinun Armons laina.
Tämä knittelimittainen säkeistö on ensimmäinen tunnettu loppusoinnullinen runo suomen kielellä.
Aapisklassikoihin kuuluu myös Turun piispan Johannes Gezelius vanhemman lukuisina painoksina ilmestynyt Yxi paras lasten tawara (1666), sekin aapisen ja katekismuksen yhdistelmä. Aapisten kuvittaminen alkoi taka- ja sittemmin etukanteen painetulla kukon kuvalla, mistä tulevat nimitykset "kukkoaapinen" ja "aapiskukko". Ensimmäinen suomalainen aapiskukko näki päivänvalon 1772 Turussa. Paitsi merkittävänä raamatullisena aiheena - joka esiintyy myös kirkontornien huipuissa - kukko viittaa aapisessa myös lauluun, jolla oli huomattava asema seurakuntaelämässä. Ensimmäiset aapiskukot pitelevätkin edessään usein nuottivihkoa ikään kuin merkkinä pojille, jotka lukemaan opittuaan saattoivat päästä pitäjän lukkareiksi.
Kuva-aapisia on julkaistu Suomessa 1830-luvulta lähtien. Kirjailijatkin ovat usein tehneet aapisia. Esimerkiksi Teuvo Pakkala on julkaissut Aapisen (1908), joka sisältää myös lyhyitä satuja, arvoituksia, sananlaskuja ja oikeinkirjoitusohjeita. Väinö Kirstinä on julkaissut runollisen aapisen O niin kuin omena (1996). Martti Haavio (P. Mustapää) puolestaan on laatinut Kotiaapisen (1937). Aapiset voidaankin nykyään luokitella lastenkirjallisuudeksi katselukirjoja seuraavana vaiheena.
Aapisiin kuuluu monia kuriositeetteja. Isonvihan aikana pälkäneläinen Daniel Medelplan leikkasi aapisensa sivut puulaatoille ja painoi niillä aapisen paperille. Tämä sittemmin tuhoutunut "Pälkäneen aapinen" (1719) lienee ainoa Suomessa painettu blokki- eli laattakirja. Omalaatuinen on myös kielimiehenä tunnetun Wolmar Schildtin (Kilpisen) anonyymisti julkaisema Âpis-kirja (1861), joka on kirjoitettu tekijän propagoimin venykekirjaimin. Puolisen vuosisataa myöhemmin ilmestyi Sosialistinen lasten aapinen (1910) työväenluokan oman kulttuurin edistämiseksi.Erikieliset vastineet
| ABC-book | englanti (English) | |
| primer | englanti (English) | |
| speller | englanti (English) | |
| abecedario | espanja (español) | |
| abbecedario | italia (italiano) | |
| abecedarium | latina (Latina) | |
| libellus elementorum | latina (Latina) | |
| syllabarium | latina (Latina) | |
| abécédaire | ranska (français) | |
| ABC-bok | ruotsi (svenska) | |
| ABC- Buch | saksa (Deutsch) | |
| bukvarj | venäjä (русский) | |
| aabits | viro (eesti) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:aapinen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:aapinen.)