Kielitiede:kognitiivinen kielitiede
kognitiivinen lingvistiikka | kognitiivinen kielitiede
| kognitiivinen lingvistiikka | |||
| kognitiivinen kielitiede |
Kognitiivisen kielitieteen keskeisiä käynnistäjiä ovat olleet George Lakoff, Ronald w. Langacker ja Leonard Talmy USA:ssa 1970-luvun lopulta lähtien. Kognitiivisen sitoumuksen esitti George Lakoff Cognitive Linguistics -lehden ensimmäisessä numerossa vuonna 1990. Suomeksi se on tapana esittää muodossa, ettei kielentutkimuksellinen tieto kielestä saa olla ristiriidassa muiden kognitiota tutkivien tieteenalojen tulosten kanssa. Kognitiivisella kielitieteellä ei välttämättä kuitenkaan ole tiiviitä yhteyksiä kognitiotieteeseen, kuten nimestä voisi olettaa. Kyseessä on teoreettisesti väljä tutkimussuuntaus, jota yhdistävää pikemminkin samansuuntainen kielinäkemys kuin yhteinen teoriakehys. Suuntauksen sisällä on tarkemmin eksplikoituja kieliteoroita ja kuvaumalleja, kuten Langackerin kognitiivinen kielioppi. Suuntaksen piirissä on toisaalta tehty psykolingvististä tutkimusta ja toisaalta keskitytty kielitieteelliseen kielen merkitysjäsennystä analysoivaan tutkimukseen. Nykyisin myös kvantitatiivinen tutkimus on suosittua.
Suomessa vaikuttaa vuonna 1999 perustettu Suomen kognitiivisen kielentutkimuksen yhdistys FiCLA ry., joka pyrkii kokoamaan yhteen eri tavoin kielen ja kognition suhteesta kiinnostuneita tutkijoita. Suomen kielen tutkimukseen kognitiivisen kielitieteen toi erityisesti Pentti Leino, ja sen merkittävimpiä tutkijoita on myös Tuomas Huumo.Erikieliset vastineet
| cognitive linguistics | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2024: Kielitiede:kognitiivinen kielitiede. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:kognitiivinen kielitiede.)