Kasvatustieteet:elämyspedagogiikka

    Tieteen termipankista

    elämyspedagogiikka

    elämyspedagogiikka
    Määritelmä yhtäältä teoreettinen näkemys ja toisaalta elämyksiä hyödyntävä kokonaisvaltainen kokemuksellinen menetelmä
    Selite Teoreettisena lähestymistapana elämyspedagogiikka tutkii ja tarkastelee käytännön elämyspedagogista kasvatusta, opetusta ja tavoitteellista toimintaa. Elämyspedagogiikka käytännön menetelmänä on yksi kokemuksellisen kasvatuksen, opetuksen sekä oppimisen menetelmä. Sen lähitieteitä ovat mm. kasvatustiede, psykologia, sosiologia, liikuntatiede ja lääketieteestä erityisesti fysiatria ja psykiatria. Se on siis monipuolisia psyykkisiä, sosiaalisia ja fyysisiä elämyksiä hyödyntävä kokonaisvaltainen kokemuksellinen näkemys ja menetelmä, jonka taustalta löytyy reformipedagogisen suuntauksen vaihtoehtoiset käsitykset laitosmaiselle kasvatus- ja opetustoiminnalle.

    Wilhelm Diltheyn (1833–1911) henkitieteellisen pedagogiikan ja psykologian perusteista on löydettävissä puolestaan historialliset juuret elämyspedagogiikalle (Erlebnispädagogik), joka käsitetään kasvatustodellisuuden ja koko maailman ymmärtämiseksi. Elämyspedagogiikan menetelmässä on olennaista elämysten vaikutusten kokonaisvaltaisuus, joka kohdistuu samanaikaisesti ihmisen tietämiseen (pää), toimintaan (käsi) ja tunteisiin (sydän). Elämyspedagogiikkaan sisältyy taiteen, kulttuurin, musiikin ilmaisun ja jopa tekniikan sovellusten alueilta keinoja, menetelmiä ja toimintoja, joissa koetaan monipuolisia ja -tasoisia elämyksiä ja joita tavoitteiden suuntaisesti reflektoidaan. (Karppinen 2005, 29–30; Outward Bound 2015; Telemäki 1998, 44.)

    Käytetyt lähteet

    KarppinenSJA2005, OutwardBound, TelemäkiM1998

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.3.2024: Kasvatustieteet:elämyspedagogiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kasvatustieteet:elämyspedagogiikka.)