hilpari

Määritelmä salkoase, jonka teräosassa on pistoterä, kirveenterä ja haka

Selite Hilpari tuli käyttöön sotilasaseena 1300-luvulla. Hilpari soveltuu sekä pistämiseen että lyömiseen. Teräosa kiinnittyy varteen putkella ja varsikiskoilla. Hilparit ovat keskimäärin 2,30 m pitkiä, pistoterä voi olla jopa 850 mm. Pietro Monte mainitsee hilparin käytön teoksessaan Exercitiorum atque militaris artis collectanea (Milano 1509) sekä kaksintaistelu- että sotilasaseena. Kaksintaisteluaseena hilparin käyttöä käsittelevät tarkemmin Joachim Meyer teoksessaan Gründtliche Beschreibung (Strasbourg 1570) ja Giacomo di Grassi teoksessaan Ragione di adoprar sicuramente l'arme (Venetsia 1570). Aihetta käsitellään myös käsin kirjoitetussa kirjassa Das Ander Theil Des Newen Kunstreichen Fechtbuches (Wolfenbüttel, HAB, cod. guelf. 83.4 Aug.8º) vuodelta 1591. Miekan käyttöä hilparia vastaan käsitellään käsikirjoitukseen München, BSB, cgm 558 sisältyvässä kamppailukirjassa 1400-luvun lopulta.

Lisätiedot Keskiyläsaksan helm 'varsi', barte 'kirves, tappara'

Erikieliset vastineet

halberd	englanti (English)
Hellebarde	saksa (Deutsch)

Lähikäsitteet

salkoase (yläkäsite)

Käytetyt lähteet

SeifertG1981

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.4.2024: Kamppailuntutkimus:hilpari. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kamppailuntutkimus:hilpari.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →