valistus

Määritelmä filosofinen ja intellektuaalinen, rationaalisuutta ja ihmisen, järjen sekä tieteen mahdollisuuksia korostanut ja kirkon ylivaltaa vastustanut aatevirtaus, joka hallitsi eurooppalaista aatemaailmaa 1700-luvulla ja jonka mukaan koko 1700-lukua kutsutaan usein valistuksen vuosisadaksi tai valistusajaksi

Selite

Valistuksella intellektuaalisena liikkeenä oli alkujuurensa 1600-luvun luonnontieteiden vallankumouksessa ja järjen merkitystä painottaneessa filosofiassa. Omaleimaiseksi aatevirtauksekseen valistus kehittyi 1700-luvun Ranskassa uudenlaisissa puolijulkisissa tiloissa ja seuroissa kuten kahviloissa ja akatemioissa käytyjen keskustelujen ja salonkikulttuurin nousun myötä. Ranskan ohella muita valistuksen kannalta keskeisiä maita olivat Britannia ja siellä erityisesti Skotlanti sekä toisaalta tietyt saksalaisen ja italialaisen kielialueen valtiot.

Valistuksen läpimurtoaikakaudeksi kutsutaan usein 1730-lukua ja huipentumaksi 1760–1770-lukua, mutta ranskalaisen, leimallisesti katolista kirkkoa vastustaneen ja materialismia, jopa ateismia kannattaneen radikaalivalistuksen keskeisistä ajattelijoista jotkut olivat aktiivisia vielä Ranskan suuren vallankumouksen alkaessa. Valistukseen ilmiönä ja liikkeenä historiankirjoituksessa yhdistetyistä ajattelijoista varhaisimpia, eräänlaisia valistuksen edeltäjiä, ovat mm. Thomas Hobbes, Francis Bacon, René Descartes, John Locke ja Baruch Spinoza, mutta varsinaisina keskeisimpinä valistusajattelijoina pidetään yleensä mm. Montesquieu'ta, Voltairea, David Humea, Cesare Beccariaa, Adam Smithiä, Julien Offray de La Mettrieta, Denis Diderot'ta ja Immanuel Kantia (jonka kuuluisan määritelmän mukaan valistus tarkoitti ihmisen vapautumista "itseaiheutetun alaikäisyyden" tilasta).

Valistusajattelun keskeisimpiä tunnuspiirteitä olivat rationaalinen filosofia ja usko ihmisen ja hänen kulttuuriensa kykyyn kehittyä, jalostua ja edistyä erityisesti koulutuksen, sivistyksen ja tieteen avulla, mitä ilmensivät osaltaan myös lukuisat sanakirja- ja ensyklopediahankkeet, tunnetuimpana ranskalainen Encyclopédie, ou dictionnaire raisonné des sciences, des arts et des métiers. Myös luonnonoikeusajattelun kehittyminen ja siihen liittyen ihmisoikeuksien nousu filosofisiksi opinkappaleiksi olivat keskeisiä edellytyksiä valistukselle, ja mm. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen ja perustuslain sisältämät käsitykset valtiollisen vallan alkuperästä ja oikeutuksesta ovat osoitus valistusajattelun suorista poliittis-yhteiskunnallisista vaikutuksista siinä missä Ranskan suuren vallankumouksen ihmisoikeuksien julistuskin. Luterilaisessa Pohjolassa valistuksen käsitteeseen yhdistyi radikaalin ateismin sijasta jopa pappien kirkon saarnastuoleista käsin levittämä ns. hyötyvalistus, jossa vallankumouksellisen filosofian sijasta edistettiin esimerkiksi uusien maatalousteknisten innovaatioiden käyttöönottoa aineellisen hyvinvoinnin kasvattamiseksi.

Valistusajattelun poliittisia ilmentymiä olivat vallankumouksellisen tasavaltalaisuuden ja ihmisten luovuttamattomien, luonnollisten oikeuksien korostamisen ohella kuitenkin myös 1700-luvulla vaikuttaneet ns. valistuneet itsevaltiaat, kuten Preussin kuningas Fredrik II Suuri, Venäjän keisarinna Katariina II Suuri, Ruotsin kuningas Kustaa III tai Portugalissa pitkään tosiasiallista valtaa käyttänyt Pombalin markiisi.

Myöhemmässä valistuksen kritiikissä on aikalaisfilosofi Jean-Jacques Rousseaun hengessä usein epäilty ja kiistetty valistukseen elimellisesti kuuluvaa uskoa ihmisen ja tieteen mahdollisuuksiin. Maailmansotien kauhujen jälkeisessä maailmassa on jopa esitetty sekulaarin edistysajattelun voivan johtaa demokratian sijasta totalitarismiin. Liberaalien ihmisoikeuksien ja yksilöiden oikeuksia korostavan ajattelun vahva asema länsimaisten vapauskäsitysten perustana on kuitenkin ollut valistuksen vahvinta ja kestävintä perintöä yhdessä tieteellisen maailmankuvan ja totuuden arvostamisen vahvan yhteiskunnallisen aseman kanssa.

Erikieliset vastineet

the Enlightenment	englanti (English)
l'Illuminismo	italia (italiano)
les Lumières	ranska (français)
upplysningen	ruotsi (svenska)
die Auklärung	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

DarntonR1979, EdelsteinD2010, GoodmanD1994, HorkheimerMAdornoT1969, IsraelJ2001, IsraelJ2009, Kant1784

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 16.4.2024: Historia:valistus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:valistus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →