Historia:suostuntavero
suostuntavero | suostunta
| suostuntavero | |||
| suostunta |
Määritelmä
vanhassa Ruotsin valtakunnassa valtiopäivien määräajaksi säätämä vero sellaisiin tarpeisiin, joihin valtion vakinaiset tulot eivät riittäneet
Selite
Maanlain kuninkaankaaren mukaan Ruotsin kuninkaalla oli oikeus käyttää kruunun omaisuutta ja tuloja, mikäli hän ei vähentänyt niitä seuraajaltaan. Kuningas ei ollut oikeutettu vaatimaan uusia veroja kansalta paitsi eräissä lain määräämissä poikkeustapauksissa, jolloin veroista piti määrätä jokaista maakuntaa varten asetetussa suostuntalautakunnassa. Vuoden 1772 hallitusmuodossa kuninkaalla oli valta määrätä uusia veroja, muita maksuja tai sotaväenottoja ilman säätyjen suostumusta vain, jos valtakuntaa kohtasi aseellinen uhka. Myöhemmin suostuntaverolla tarkoitettiin hallituksen valtiopäiviltä tai eduskunnalta tiettyyn tarkoitukseen pyytämiä varoja siinä tilanteessa, että valtion tulot eivät riittäneet kattamaan menoja. Näitä määräajaksi säädettyjä veroja kutsuttiin suostunnoiksi eli suostuntaveroiksi, esimerkkeinä leimavero ja mallasjuomavero.
Erikieliset vastineet
| bevillning | ruotsi (svenska) |
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Historia:suostuntavero. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:suostuntavero.)