Historia:mannermaasulkemus
mannermaasulkemus
| mannermaasulkemus |
Määritelmä
keisari Napoleon I:n johtaman Ranskan liittolaisineen Isoon-Britannian kohdistama kauppasaarto marraskuusta 1806 vuoteen 1814
Selite
Ranskan keisari Napoleon I määräsi mannermaasulkemukseksi kutsutun kauppasaarron Isoa-Britanniaa vastaan vuonna 1806, koska Ranska ei ollut kyennyt voittamaan Britanniaa vastaan käymäänsä sotaa asevoimin. Kauppasaarto ei kuitenkaan ollut riittävän laaja Britannian talouden nujertamiseksi, minkä takia Ranska pyrki laajentamaan sitä Tilsitin sopimuksella 1807, jossa Venäjä suostui liittymään mukaan saartoon saadakseen Ranskalta tukea omille aluevaatimuksilleen Osmanien valtakuntaa (Turkkia) vastaan. Ranskan ja Venäjän sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan mukaan jäi Venäjän vastuulle saada muut Itämeren rannikon valtiot liittymään mukaan mannermaasulkemukseen tarvittaessa voimakeinoin. Tämä johti Venäjän ja Ruotsin väliseen Suomen sotaan 1808–1809, jonka seurauksena Suomi liitettiin osaksi Venäjää ja lyödyn Ruotsin oli liityttävä mukaan saartoon. Tanska puolestaan liittyi Ranskan puolelle mannermaasulkemukseen Britannian laivaston hyökättyä Kööpenhaminaan ja tuhottua Tanskan laivaston.
Mannermaasulkemus ei laajennettunakaan saavuttanut tavoitteitaan, vaan se rasitti siihen osallistuneiden maiden talouksia suuresti. Ranskan ja sen liittolaisten teollisuus ja manufaktuurit kärsivät raaka-ainepulasta samaan aikaan, kun Britannia laivastonsa avulla otti haltuunsa Ranskan merentakaisia siirtokuntia. Myös Britannian talous kärsi saarrosta varsinkin sen pitkittyessä, mutta vaikutuksia lievensivät mm. ongelmat mannermaasulkemuksen valvonnassa. Lisäksi saarto menetti merkitystään jo 1810-luvun alussa, kun Venäjä luopui siitä eikä näin ollen valvonut enää myöskään Ruotsin osallistumista siihen. Venäjän toimet olivat osaltaan johtamassa Ranskan hyökkäykseen Venäjää vastaan vuonna 1812. Lopullisesti mannermaasulkemus purettiin kuitenkin vasta vuonna 1814 Napoleonin kukistuttua ensimmäisen kerran.
Mannermaasulkemus ei laajennettunakaan saavuttanut tavoitteitaan, vaan se rasitti siihen osallistuneiden maiden talouksia suuresti. Ranskan ja sen liittolaisten teollisuus ja manufaktuurit kärsivät raaka-ainepulasta samaan aikaan, kun Britannia laivastonsa avulla otti haltuunsa Ranskan merentakaisia siirtokuntia. Myös Britannian talous kärsi saarrosta varsinkin sen pitkittyessä, mutta vaikutuksia lievensivät mm. ongelmat mannermaasulkemuksen valvonnassa. Lisäksi saarto menetti merkitystään jo 1810-luvun alussa, kun Venäjä luopui siitä eikä näin ollen valvonut enää myöskään Ruotsin osallistumista siihen. Venäjän toimet olivat osaltaan johtamassa Ranskan hyökkäykseen Venäjää vastaan vuonna 1812. Lopullisesti mannermaasulkemus purettiin kuitenkin vasta vuonna 1814 Napoleonin kukistuttua ensimmäisen kerran.
Erikieliset vastineet
| Continental System | englanti (English) | |
| blocus continental | ranska (français) | |
| kontinentalsystemet | ruotsi (svenska) | |
| Kontinentalsperre | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- kauppasaarto (yläkäsite)
- Suomen sota 1808–1809 (vieruskäsite)
- Tilsitin sopimus 1807 (vieruskäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2024: Historia:mannermaasulkemus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:mannermaasulkemus.)