Historia:karelianismi
karelianismi
| karelianismi |
Määritelmä
eri alojen taiteilijoiden ja tutkijoiden erityisesti 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun ajoittuneesta kansallisromanttisesta Karjalan harrastamisesta käytetty nimitys
Selite
Fennomanian yhtenä ulottuvuutena 1890-luvun alkaessa syntynyt ja kehittynyt kansallisromantiikka etsi aiheitaan suureksi osaksi Kalevalasta, muinaissuomalaisuudesta ja Karjalasta. Taiteilijoiden Karjala-innostus alkoi kesällä 1890 Akseli Gallen-Kallelan ja Loius Sparren Kuhmoon ja Vienan Karjalaan tekemän matkan myötä. Sen saama huomio ja myöhemmin samana vuonna Päivälehdessä ilmestynyt kirjoitus Karjalan merkityksestä taiteelle ja kirjallisuudelle herätti yleisen kiinnostuksen Karjalaan. Tätä kiinnostuksen aaltoa alettiin myöhemmin kutsua karelianismiksi. Inspiraatiota ja aiheita hakivat eri puolille Karjalaa, Kainuuta ja Kuusamoa suuntautuneilta matkoiltaan Gallen-Kallelan ja Sparren lisäksi myös ainakin kuvanveistäjä Emil Wikström, taidemaalari Pekka Halonen, arkkitehdit Yrjö Blomstedt ja Viktor Sucksdorff, säveltäjä Jean Sibelius, kirjailijat Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt sekä valokuvaaja I. K. Inha ja runoilija Eino Leino. Monet heistä kävivät sekä Suomen Karjalan eri osissa että Venäjän Karjalassa. Karelianismi alkoi hiipua, kun monet erityisesti Venäjän Karjalassa matkustaneet suomalaistaiteilijat alkoivat hahmottaa myös seudun kielteiset puolet ja venäläisyyden suuren vaikutuksen alun perin puhtaaksi ja alkuperäiseksi suomalaisuudeksi mieltämäänsä kulttuuriin.
Erikieliset vastineet
| karelianism | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Historia:karelianismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:karelianismi.)