magneettinen anomalia

(ehdotettu)

Määritelmä

1) Sisäisesti yhtenäinen ryhmä alueessa havaittuja magneettikentän arvoja, joka kuviona erottuu ympäristössä havaituista tai lukuarvoiltaan poikkeaa anomalioiden erottamista varten määritetystä vertauskentästä/normaalikentästä.

2) Käytetään myös aineistoa kuvaavana nimenä, kun anomalian laskenta on tehty laajalle magneettikenttäaineistolle: Saatua suuretta kutsutaan magneettiseksi anomaliaksi, täsmentäen määrittelyt, joilla se laskettiin (esim. aeromagneettinen DGRF-65 anomalia 100 m:n korkeudella)

Selite

Maapallon magneettikenttä on peräisin useista eri lähdealueista. Kentän vaakasuuntainen vaihtelu ja vaimeneminen pystysuunnassa riippuvat havaintopaikan ja lähteen sijainnista toisiinsa nähden. Magneettikenttää mitattaessa kaikilta alueilta peräisin olevat, eri lailla vaihtelevat kentät sisältyvät samaan, pistemäiseen havaintoon ja on myöhemmin eroteltava toisistaan aina tarpeen mukaan. Erottelemalla saatua, tutkimuksen kohteesta kertovaa komponenttia usein kutsutaan magneettiseksi anomaliaksi, kun taas kentästä poistettua, loivamuotoista osaa normaalikomponentiksi tai alueelliseksi anomaliaksi.

Maan magneettinen pääkenttä on peräisin ytimen ja vaipan rajapinnalta. Se koostuu dipolikentästä ja pääkentän anomalioista (mm. Siperian anomalia, Etelä-Atlantin anomalia). Litosfäärin kenttä (Maan anomaliakenttä) aiheutuu kiinteän maan alueelta, alle 50 km:n syvyydeltä, ja erotetaan kokonaiskentästä numeerisen mallin avulla (satelliittikartoilla esim. Kurskin anomalia ja Bangui-anomalia; Maan pinnan läheisissä kartoituksissa esim. merenpohjan raidalliset ja mantereiden monimuotoiset anomaliat). Geologisessa työssä hyödynnetään aeromagneettisia anomalioita, jotka tavan mukaan erotetaan kokonaiskentästä joko kansainvälisen geomagneettisen referenssikentän (IGRF) tai muun normaalikentän avulla. Kohteellisissa tutkimuksissa näin jo saaduista aeromagneettisista anomalioista edelleen vähennetään aluellinen kenttä, jolla tarkoitetaan useiden kilometrien syvyydeltä peräisin olevaa, loivasti muuttuvaa litosfäärin kenttää, jonka lähteet eivät ole tutkimuksen kohteena. Magneettisen anomalian käsite sopii myös pienialaisiin, heikkoihin ja jyrkästi muuttuviin magneettikentän yksityiskohtiin, kuten arkeologiassa paikannettaviin ihmisen toiminnan jäljistä aiheutuviin kenttiin (mm. tulisijat). Hienopiirteisiä kentän yksityiskohtia, joilla ei ole merkitysta tutkimuksen kannalta, kutsutaan kohinaksi.

Erikieliset vastineet

magnetic anomaly	englanti (English)	(ehdotettu)
magnetanomali (luo nimityssivu)	ruotsi (svenska)
magnetisk anomali (luo nimityssivu)	ruotsi (svenska)	(ehdotettu)
anomalija magnitnoje pole (luo nimityssivu)	venäjä (русский)	(ehdotettu)

Käytetyt lähteet

Suomen Kartasto, 5. laitos, vihkot 123-126 (1990); Maanmittauslaitos ja Suomen Maantieteellinen seura (1992), liite s. 56. Encyclopedic Dictionary of Exploration Geophysics; R.E.Sheriff (1984), . s. 147

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.4.2024: Geofysiikka:magneettinen anomalia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Geofysiikka:magneettinen anomalia.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →