Folkloristiikka:muistitietotutkimus
muistitietotutkimus
| muistitietotutkimus |
Muistitietotutkimus (eng. oral history research) on kansainvälinen ilmiö. Termin suomennokseksi on vakiintunut muistitietotutkimus. Myös termiä muistitietohistoria käytetään. Allan Nevinsin Columbian yliopistossa vuonna 1948 johtama eliitin muistitietoon kohdistuva tutkimusprojekti nähdään usein tutkimussuuntauksen alkuna. Hankkeen myötä kehkeytyi myös vastareaktio vain eliittiin kuuluvien henkilöiden historian tutkimiselle. Pian oral history- eli muistitietotutkimus laajeni käsittämään yleisemmin historiantutkimuksessa tällöin syrjään jääneiden toimijoiden kuten työläisten, naisten tai eri etnisyyksien omaehtoista historiaa. Yhdysvalloista muistitietotutkimus levisi Ison-Britannian kautta muualle maailmaan.
Kansainvälisesti oral history määritellään usein myös metodiksi, jossa nauhoitettujen haastattelujen avulla kerätään lähdeaineistoa ja tehdään siitä johtopäätöksiä. Suomalaisessa ja esimerkiksi virolaisessa muistitietotutkimuksessa kohde ymmärretään laajemmin: myös kirjoitettuja, omakohtaisia kertomuksia eli muistelukertomuksia käytetään tutkimuksen aineistona. Folkloristit tarkastelevat muistitietoa muistelukerrontana ja kerrontahetkessä tapahtuvana oman tai yhteisöllisen menneisyyden tulkintana.
Suomalaisessa folkloristiikassa muistitietotutkimus vakiintui 1990-luvulla. Ennen tätä muistitieto nähtiin haasteellisina tutkimuskohteina toisaalta omakohtaisuutensa ja kiteytymättömyytensä vuoksi. Monet muistitietoaineistot, esimerkiksi keruuvastaukset herättivät kysymyksiä myös kirjallisen muotonsa vuoksi. Historiantutkimuksen piirissä ongelmallisena on nähty muistitiedon luotettavuus menneisyyteen liittyvän tiedon lähteenä.Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Fingerroos&Haanpää&Heimo&Peltonen2006
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Folkloristiikka:muistitietotutkimus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:muistitietotutkimus.)