Filosofia:vita activa
vita activa
| vita activa |
Määritelmä
Arendtin nimitys moraaliselle elämälle
Selite
Hannah Arendt (1907-1975) erotti toisistaan aktiivisen moraalisen elämän ja kontemplatiivisen elämän (vita contemplativa). Hänen mukaan etiikka ei perustu hyvän olemuksen pohtimiseen, vaan aktiiviseen toimintaan. Moraali on nähtävä läheisessä yhteydessä politiikkaan. Arendt asetti etiikan tavoitteeksi antiikin etiikan ihanteen siitä, että käytös on hyvää jos se edistää yhteisön hyvää. Siten kiinnostuksen keskipisteessä on maailma yksilön sijaan.
Arendt jakaa aktiivisen elämän kolmeen tasoon: työhön (work, ergon, poiesis), työvoimaan (labour, ponos) ja toimintaan (action, praxis) ja pyrkii antamaan kustakin näistä fenomenologisen analyysin korjatakseen Marxin vääristyneen näkemyksen ihmisen työstä. Arendtin mukaan nykyinen yhteiskunta on pelkistänyt kaikki ihmiset työvoimaksi, joka on toistuvaa, primitiivistä hengissä selviämistä. Työ on sen sijaan luovaa aktiivisuutta (esimerkiksi käsityöläiset). Arendt ei kuitenkaan ole kovin tarkka työn ja työvoiman välisessä erottelussa. Toiminta on inhimillisen aktiviteetin korkein muoto, jossa hän voi tulla autenttiseksi. Se on poliittista toimintaa, ja sen piirissä voidaan saavuttaa kunniaa ja kuolemattomuutta. Toiminta on kuitenkin myös kilpailtu elämänalue, ja siksi haastava. Arendtin aktiivisen elämän ihannetta on kritisoitu erottelujen epämääräisyydestä ja siitä, että hän vaikenee naisen asemasta aktiivisessa elämässä. Toisaalta hänen voidaan myös katsoa noudattavan fenomenologista ilmenevän ihannetta pikemminkin kuin analyyttisen filosofian konventioita.
Arendt jakaa aktiivisen elämän kolmeen tasoon: työhön (work, ergon, poiesis), työvoimaan (labour, ponos) ja toimintaan (action, praxis) ja pyrkii antamaan kustakin näistä fenomenologisen analyysin korjatakseen Marxin vääristyneen näkemyksen ihmisen työstä. Arendtin mukaan nykyinen yhteiskunta on pelkistänyt kaikki ihmiset työvoimaksi, joka on toistuvaa, primitiivistä hengissä selviämistä. Työ on sen sijaan luovaa aktiivisuutta (esimerkiksi käsityöläiset). Arendt ei kuitenkaan ole kovin tarkka työn ja työvoiman välisessä erottelussa. Toiminta on inhimillisen aktiviteetin korkein muoto, jossa hän voi tulla autenttiseksi. Se on poliittista toimintaa, ja sen piirissä voidaan saavuttaa kunniaa ja kuolemattomuutta. Toiminta on kuitenkin myös kilpailtu elämänalue, ja siksi haastava. Arendtin aktiivisen elämän ihannetta on kritisoitu erottelujen epämääräisyydestä ja siitä, että hän vaikenee naisen asemasta aktiivisessa elämässä. Toisaalta hänen voidaan myös katsoa noudattavan fenomenologista ilmenevän ihannetta pikemminkin kuin analyyttisen filosofian konventioita.
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:vita activa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:vita activa.)