valistusfilosofia


valistusfilosofia

Määritelmä 1700-luvun filosofian tutkimussuuntaus, joko korosti paremman yhteiskunnan rakentamista järjen avulla

Selite Valistusfilosofia oli ajallisesti ja maantieteellisesti laajalle levinnyt ajattelutapa, joka sai monia muotoja. Siihen kuului eri ajattelijoilla mm. kritiikki vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä ja kirkkoa kohtaan ja usko siihen, että järjen avulla voidaan rakentaa parempi yhteiskunta ja lisätä onnellisuutta. Kannatettiin ihmisoikeuksia, yksilön vapautta, yhteiskunnallista tasa-arvoa ja edistettiin luonnontieteitä ja kansanvalistusta.
On eriäviä mielipiteitä ketkä kuuluvat valistusfilosofian piiriin, mutta useimmiten mukaan lasketaan Ranskassa mm. Denis Diderot (1713-1784), Jean le Rond D'Alembert (1717-1783), Voltaire (1694-1778), Claude Adrien Helvétius (1715-1771), Étienne Bonnot Condillac (1714-1780) ja Jean-Jacques Rousseau (1712-1778) sekä Saksassa G. W. Leibniz (1646-1716), Gotthold Ephraim Lessing (1729-1781) ja Immanuel Kant (1724-1804). Mannermaisesta valistuksesta riippumatta, mutta sen kanssa yhteistyössä kehittyi Britanniassa ns. skotlantilainen valistus (mm. Adam Smith (1723-1790), David Hume (1711-1776) ja Thomas Reid (1710-1796)).

Lähikäsitteet

järki
skotlantilainen valistus (alakäsite)

Käytetyt lähteet

SalonenT2008

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Filosofia:valistusfilosofia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:valistusfilosofia.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →