tämyys

Määritelmä Duns Scotuksen käsite, joka kuvaa sitä miksi yksilö on se yksilö joka se on

Selite Duns Scotus (k. 1308) loi termin haecceitas eli tämyys kuvaamaan niitä ominaisuuksia, joiden perusteella jokin yksilö on tietty yksilö. Se on yksilöivä olemus, joka tekee jostakin henkilöstä tietyn persoonan tai jostakin objektista tietyn objektin. Myös Tuomas Akvinolainen (1225-1274) piti käsitettä tärkeänä - hänelle se oli positiivinen perfektio, joka toimii konkreettisten olemassaolevien olioiden yksilöimisen perustana. G. W. Leibniz (1646-1715) teki käsitteesta täydellisen yksilökäsitteen perustan. Teorian mukaan jokaisella yksilöllä on täydellinen yksilökäsite, joka on täysin analysoitavissa Jumalan toimesta.Täydellinen yksilökäsite sisältää koko substanssin historian. Teoriasta seuraa determinismi, vaikkakin Leibniz katsoi kompatibilistisesti, että yksilö itse ei voi nähdä tulevia tekojaan.
Nykyisessä kielifilosofiassa David Kaplan (1933-) on käyttänyt termiä mahdollisten maailmojen semantiikan yhteydessä. Hänen mukaansa voidaan kysyä onko tietty yksilö sama jossakin toisessa mahdollisessa maailmassa.

Lisätiedot Termi tämyys on johdos suomen demonstratiivipronominista tämä. Vrt. lat. haec 'tämä'

Erikieliset vastineet

haecceity	englanti (English)
haecceitas	latina (Latina)

Lähikäsitteet

mahdollisten maailmojen semantiikka

Käytetyt lähteet

BlackburnS2008, AudiR2015

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.4.2024: Filosofia:tämyys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:tämyys.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →