Filosofia:tämyys
tämyys
tämyys |
Määritelmä
Duns Scotuksen käsite, joka kuvaa sitä miksi yksilö on se yksilö joka se on
Selite
Duns Scotus (k. 1308) loi termin haecceitas eli tämyys kuvaamaan niitä ominaisuuksia, joiden perusteella jokin yksilö on tietty yksilö. Se on yksilöivä olemus, joka tekee jostakin henkilöstä tietyn persoonan tai jostakin objektista tietyn objektin. Myös Tuomas Akvinolainen (1225-1274) piti käsitettä tärkeänä - hänelle se oli positiivinen perfektio, joka toimii konkreettisten olemassaolevien olioiden yksilöimisen perustana. G. W. Leibniz (1646-1715) teki käsitteesta täydellisen yksilökäsitteen perustan. Teorian mukaan jokaisella yksilöllä on täydellinen yksilökäsite, joka on täysin analysoitavissa Jumalan toimesta.Täydellinen yksilökäsite sisältää koko substanssin historian. Teoriasta seuraa determinismi, vaikkakin Leibniz katsoi kompatibilistisesti, että yksilö itse ei voi nähdä tulevia tekojaan.
Nykyisessä kielifilosofiassa David Kaplan (1933-) on käyttänyt termiä mahdollisten maailmojen semantiikan yhteydessä. Hänen mukaansa voidaan kysyä onko tietty yksilö sama jossakin toisessa mahdollisessa maailmassa.
Nykyisessä kielifilosofiassa David Kaplan (1933-) on käyttänyt termiä mahdollisten maailmojen semantiikan yhteydessä. Hänen mukaansa voidaan kysyä onko tietty yksilö sama jossakin toisessa mahdollisessa maailmassa.
Lisätiedot
Termi tämyys on johdos suomen demonstratiivipronominista tämä. Vrt. lat. haec 'tämä'
Erikieliset vastineet
haecceity | englanti (English) | |
haecceitas | latina (Latina) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:tämyys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:tämyys.)