Filosofia:itserakkaus

    Tieteen termipankista

    itserakkaus

    itserakkaus
    Määritelmä keskeinen moraaliperiaate ranskalaisessa teologiassa ja moraalifilosofiassa 1600- ja 1700-luvuilla
    Selite Termillä on vanha alkuperä aristotelismissa ja skolastiikassa sekä kristillisessä mystiikassa. Blaise Pascal (1623-1662) käsitteli termiä augustiinolais-jansenistisessa kontekstissa ja 1600-luvun lopulla se liittyi Ranskassa kuuluisaan kiistaan puhtaasta, epäitsekkäästä rakkaudesta Fénelonin ja Bossuetin kesken.
    Parhaiten termi on tunnettu filosofiassa Jean-Jacques Rousseaun (1712-1778) moraalifilosofiasta. Rousseaun mukaan itsensä rakastaminen on yksi luonteemme keskeisiä piirteitä. Hän erotti teoksessaan Yhteiskuntasopimus (1762) toisistaan hyvän, luonnollisen, vaistomaisen ja primitiivisen amour de soi:n ja epäluonnollisen amour-propren, joka perustuu sosiaalisuuteen. Amour –propren sosiaalinen aspekti johtaa kilpailuun, ylpeyteen ja muihin negatiivisiin piirteisiin – sanalla sanoen itsekkyyteen. Itserakkaus voi toisin sanoen olla sekä moraalista että epämoraalista.

    Erikieliset vastineet

    self-loveenglanti (English)
    egotismoespanja (español)
    amore de séitalia (italiano)
    amor-próprioportugali (português)
    amour de soiranska (français)
    amour-propreranska (français)
    egenkärlekruotsi (svenska)
    Eigenliebesaksa (Deutsch)
    enese·armastusviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    RitterJGründerK1971

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.3.2024: Filosofia:itserakkaus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:itserakkaus.)