Estetiikka:ylevä maisemamaalaus
Estetiikka:ylevä maisemamaalaus
| Estetiikka:ylevä maisemamaalaus |
Määritelmä
ylivoimaista luontoa ihaileva maalaus
Selite
Ylevä maisemamaalaus on erityisesti Romantiikan ajalla ilmenevä 1700–1900-luvun länsimaisen kuvataiteen yksi muoto ja topos, joka oli tyypillinen varsinkin Düsseldorfin koulukunnan taidemaalarien tuotannossa. Ylevä maisemamaalaus esittää usein yleviksi määriteltyjä maisemia, kuten Düsseldorfin koulukunnan taiteilijoiden kuva-aiheita, joita olivat mm. korkealle kohoavat vuoristot, koskematon metsä ja nopeasti virtaavat kosket vesiputouksineen. Yleväksi maisemaksi luokiteltiin Edmund Burken ylevän ja William Gilpinin pittoreskin määritelmien mukaisesti luonnon kauhistuttavia mutta ihmiselämän perspektiivejä korostavia näkymiä. Näitä olivat myös maanjäristykset, meri ja luonnonvoimaa esittävät säätilat kuten kova tuuli, ukkosmyrsky, sade sekä pilvinen tai pilvetön taivas ja siihen liitetyt ajatukset äärettömästä. Yleviin maisemiin sijoitettiin usein kiinalaisen maisemamaalauksen tapaan täytefiguureja, pieniä ihmishahmoja vertauskuvaksi ihmisen pienuudesta suuren luonnon alla, kuten esimerkiksi Joseph Anton Kochin herooisessa maalauksessa The Schmadribach Falls (1811).
Lähikäsitteet
- maisema (funktiosuhde)
- maisemakuva (yläkäsite)
- maisemamaalaus (yläkäsite)
- maisemataide (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Estetiikka:ylevä maisemamaalaus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:ylevä maisemamaalaus.)