Estetiikka:okulasentrismi

    Tieteen termipankista

    silmäkeskeisyys | okulasentrismi

    silmäkeskeisyys
    okulasentrismi
    Määritelmä näköaistin ja sitä kautta saatavan tiedon korostaminen estetiikassa ja epistemologiassa
    Selite Länsimaista ajattelua on kutsuttu okulasentriseksi, ts. näköaistin ja visuaalisuudeen merkitystä painottavaksi. Epistemologiset käsityksemme tiedon luonteesta, havaintotiedon rakenteesta ja tiedon saavuttamisen menetelmistä perustuvat okulasentrismin kriitikoiden mielestä näköaistin paradigmaan, jossa katse todistaa asiat oikeiksi ja tosiksi. Väitetään myös, että tämä paradigma käy ilmi länsimaisen tieteen empiirisissä menetelmissä, joissa on yritetty laajentaa näkökyvyn aluetta erilaisin instrumentein, joista konkreettisia esimerkkejä ovat mm. mikroskooppi ja kaukoputki.
    Platonin (427–347 eaa.) ja Aristoteleen (384–322 eaa.) ajattelussa näkemiselle annetaan suuri todistusvoima ja näkemisen metafora ulotetaan myös rationaaliseen päättelyyn. Tunnettuja okulasentrismin kriitikkoja ovat mm. Henri Bergson (1859-1941) ja Martin Heidegger (1889-1976). Poliittisesti sävyttynyttä kritiikkiä esiintyy Michel Foucault'n (1926-1984) analyyseissa tarkkailun tekniikoista, Guy Debordin (1931-1994) modernin spektaakkeliyhteiskunnan kritiikissä ja Richard Rortyn (1931-2007) filosofian näkömetaforia koskevissa huomioissa.
    Taidetta ja kulttuuria koskevassa visuaalisuuden analyysissä Martin Jay (s. 1944) on keskeinen hahmo. Hän on pyrkinyt analysoimaan missä määrin näkemiseen perustuvat epistemologiset ja esteettiset mallit, kuten kartesiolainen tietokäsitys ja renessanssin perspektiivioppi, ovat kaikenkattavia paradigmoja.

    Erikieliset vastineet

    ocularcentrismenglanti (English)

    Käytetyt lähteet

    ModHegVis, JayM1994

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Estetiikka:okulasentrismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:okulasentrismi.)