Estetiikka:dionyysinen
dionyysinen
| dionyysinen |
Määritelmä
ylevän kokemukseen verrannollinen ylitsepursuava, vaikuttava ja kohottava esteettinen kokemus Friedrich Nietzschen varhaistuotannossa
Selite
Teoksessaan Tragedian synty (1872) Friedrich Nietzsche tarkastelee kreikkalaista tragediaa kahden metafyysisen periaatteen kohtauspaikkana. Tragediassa nämä periaatteet – olemassaolon dionyysinen ja apolloninen puoli – ruokkivat toinen toisiaan ja tuovat esiin eksistenssin kauhistuttavan luonteen ja samanaikaisesti tekevät sen siedettäväksi. Traagisen taiteen yleisö kokee päihdyttävän houreen lientyvän suloisiksi unelmiksi ja ylevän tunteen herättämän kauhun muuttuvan kauniiksi ulkoasuksi.
Dionyysinen kokemus kumpuaa maailman perinpohjaisesta tuntemattomuudesta ihmiselle, jonka ilmeneminen taiteessa saa aikaan hurmioitunutta kauhua. Tämä näkemys periytyy Nietzschelle Immanuel Kantin ja Arthur Schopenhauerin filosofioista, joissa tosiolevainen, maailma sellaisena kuin se on, jää subjektiivisen kokemuksen ulkopuolelle. Maailma jakautuu siis todellisuuteen sekä vaikutelmiin. Schopenhauerin ajattelussa todellisuus itsessään saa lopulta tuskaisen luonteen, sillä todellisuuden perimmäinen periaate on jatkuva pyrkimys kohti täyttymättömän halun kohdetta. Nietzsche päättelee tästä, että maailma itsessään on mieletön ja tulee mielekkääksi vain esteettisenä ilmiönä.
Myöhemmässä tuotannossaan Nietzsche sanoutuu irti Tragedian synnyssä tehdystä erottelusta todellisen ja ilmenevän maailman välillä.
Dionyysinen kokemus kumpuaa maailman perinpohjaisesta tuntemattomuudesta ihmiselle, jonka ilmeneminen taiteessa saa aikaan hurmioitunutta kauhua. Tämä näkemys periytyy Nietzschelle Immanuel Kantin ja Arthur Schopenhauerin filosofioista, joissa tosiolevainen, maailma sellaisena kuin se on, jää subjektiivisen kokemuksen ulkopuolelle. Maailma jakautuu siis todellisuuteen sekä vaikutelmiin. Schopenhauerin ajattelussa todellisuus itsessään saa lopulta tuskaisen luonteen, sillä todellisuuden perimmäinen periaate on jatkuva pyrkimys kohti täyttymättömän halun kohdetta. Nietzsche päättelee tästä, että maailma itsessään on mieletön ja tulee mielekkääksi vain esteettisenä ilmiönä.
Myöhemmässä tuotannossaan Nietzsche sanoutuu irti Tragedian synnyssä tehdystä erottelusta todellisen ja ilmenevän maailman välillä.
Lähikäsitteet
- apolloninen (vastakohta)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Estetiikka:dionyysinen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:dionyysinen.)