Antiikintutkimus:uuslatina
uuslatina | humanistilatina
| uuslatina | |||
| humanistilatina |
Uuslatinalla tarkoitetaan renessanssin ja varhaismodernin ajan latinaa suunnilleen Francesco Petrarcasta alkaen (1304–1374). Uuslatina edusti tietoista paluuta klassiseen kielimuotoon erotuksena keskiaikaisesta tai skolastisesta latinasta. Uuslatinalla ei kuitenkaan ollut yhtä kehityslinjaa, ja keskiajalta periytyvä elävä traditio jatkoi vaikutustaan 1700-luvulle asti. Merkittäviä uuslatinisteja olivat mm. Lorenzo Valla (1407–1457), Erasmus Rotterdamilainen (n. 1466–1536), Thomas More (1478–1535) ja Justus Lipsius (1547–1606). Laajemmin ymmärrettynä uuslatinan voidaan myös katsoa ulottuvan nykypäiviin asti (Tuomo Pekkanen, Reijo Pitkäranta).
Käsitettä (Neulatein) käytti ensimmäisenä Johann Gottfried Herder (1744–1803), ja Ernst Gottlob Klosen tekstikokoelman Neulateinische Chrestomathie (1795) kautta nimitys levisi muihin kieliin. Tutkimuksen alana nimitys vakiintui ensimmäisessä uuslatinan tutkimuksen konferenssissa Leuvenissa 1971, jossa myös perustettiin International Association for Neo-Latin Studies (IANLS).Erikieliset vastineet
| Neo-Latin | englanti (English) | |
| Neulatein | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- varhaislatina (vieruskäsite)
- klassinen latina (vieruskäsite)
- keskiajan latina (vieruskäsite)
- myöhäislatina (vieruskäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 17.11.2024: Antiikintutkimus:uuslatina. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Antiikintutkimus:uuslatina.)