Antiikintutkimus:elegia
elegia
elegia |
Määritelmä
elegisellä distikonmitalla kirjoitettu runo
Selite
Kreikassa elegiat (alun perin auloksella säestetyt laulut) jakaantuivat taistelu-, rakkaus- ja mietelmäelegioihin ja epigrammeihin. Taistelu- eli sotaelegioita kirjoittivat Kallinos (600-l. eaa.) ja Tyrtaios (600-l. eaa.), rakkauselegioita Mimnermos (n. 650–580 eaa.), miete-elegioita (gnoomirunoja) Solon (n. 640–n. 560 eaa.), Theognis (500-l. eaa.) ja Ksenofanes (n. 570–470 eaa) ja epigrammeja Fokylides (n. 550 eaa.) ja Simonides (555–470 eaa.).
Hellenistisiä elegiarunoilijoita olivat Filetas (n. 340–280 eaa.) ja Kallimakhos (n. 305–240 eaa.). Roomalaisia elegiarunoilijoita olivat Gaius Cornelius Gallus (n. 69–26 eaa.), Sextus Propertius (n. 47–15 eaa.), Publius Ovidius Naso (43 eaa. – n. 18 jaa.) ja Albius Tibullus (n. 50–19 eaa.).Lisätiedot
Latinan elegia < kreikan ἐλεγεία, ἐλεγεῖον < ἔλεγος 'surulaulu'.
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
KivistöS&RiikonenHK&SalmenkiviE&Sarasti-WileniusR2007, Castrén&Pietilä-Castrén2000
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Antiikintutkimus:elegia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Antiikintutkimus:elegia.)