Aistinvaraisen tutkimuksen termistö
Aistinvarainen tutkimus keskittyy ihmisen aistien, erityisesti näön, hajun, maun, tuntoaistin ja kuulon, avulla tehtävään arviointiin. Menetelmiä hyödynnetään elintarvikkeiden, juomien, kosmetiikan ja muiden tuotteiden laadun, hyväksyttävyyden ja kuluttajakokemuksen tutkimuksessa.
Suomessa aistinvarainen tutkimus on merkittävä osa varsinkin elintarviketieteitä ja kuluttajatutkimusta, ja se liittyy läheisesti ravitsemustieteeseen, kemiaan ja käyttäytymistieteisiin. Keskeisiä tutkimuskohteita ovat esimerkiksi makuprofiilien vertailu, rakenteen arviointi sekä kuluttajien mieltymysten analysointi. Tilastotiede ja erityisesti monimuuttujamallit ovat tärkeä työkalu tulosten tarkastelussa.
Aihealueen termityö perustuu kansainvälisiin standardeihin ja kotimaisiin sanastoihin, joita täydennetään jatkuvasti uusilla käsitteillä. Tavoitteena on luoda ajantasainen, selkeä ja käytännönläheinen termikokoelma, joka palvelee tutkimusta, opetusta ja yritystoimintaa. Ensimmäinen suomenkielinen sanasto ilmestyi jo vuonna 1972. Suomi oli tällöin Euroopan edelläkävijä kansallisten termien rakentajana (Kurkela et al. 1972).
Pohjatermistön (160 nimitystä suomeksi ja 175 nimitystä englanniksi) viennistä järjestelmään vuonna 2020 haluamme välittää suuret, suuret kiitokset Julialle, Yu Liulle.
Aistinvaraisen tutkimuksen asiantuntijaryhmä
Termipankkia ylläpitää ja päivittää Elintarviketieteiden seuran Aistinvaraisen tutkimuksen jaoston termipankkityöryhmä ja asiantuntijaryhmään kuuluu edustajia Suomen yliopistoista ja alan yrityksistä.
Antti Knaapila (asiantuntijaryhmän puheenjohtaja)
Jutta Varis (koordinaattori)
Heikki Aisala
Kirsi Hakonen
Ella Koivuniemi
Oskar Laaksonen
Nora Logren
Saara Lunden
Satu Hongell
Kati Väkeväinen
Sari Puputti
Anni Rinta-aho
Elias Turunen